KANERVA CEDERSTRÖM 1

Haru – Yksinäisten saari

Maailman tuntema Muumi-kirjailija Tove Jansson ja hänen elämänkumppaninsa, Suomen keskeisimpiin taidegraafikoihin kuuluva, professori Tuulikki Pietilä viettivät 25 vuoden ajan kesänsä Suomenlahdella sijaitsevan Pellingin kunnan Klovharun saarella.

Lämminhenkinen Haru – yksinäisten saari (1998) on yksi pitkäaikaisen tekijäparin Kanerva Cederströmin ja Riikka Tannerin yhteistyön tulos. Elokuva perustuu Tuulikki Pietilän laajaan, yli sadan kaitafilmin kokoelmaan. Elokuva kuvaa Pietilän ja Tove Janssonin arkista kesäelämää näkökulminaan luonnon ikuinen kiertokulku ja sen vastakohta, ihmisen rajallisuus ja sen hyväksyminen. Aineisto on kaitafilmattu vuosina 1971–1990.

Nettipäiväkirjaa kirjoittava Antero J. Saunoja pohdiskeli blogissaan televisiokatselukokemuksen jälkeen sitä, kuinka pienellä saarella jaksoi elää niin pitkään: "Mutta sitten alkoi ymmärtää, että miksei jaksanut. Olihan läsnä parisielun onnea, luonnonvoimat, meren antimet, siivekkäät vieraat, sinnikkäät kalliokasvit ja itse ajan kuiskuttelua ja tarinointia, jonka huomasi (ilmeisestikin) vasta pidemmällä aikavälillä. Itse asiassa, sieltähän ei puuttunut mitään - ei muu kuin krumeluuri. Ja krumeluuri asui puolestaan omassa sielussa. Se, joka joskus sai tanssimaan ilta-auringossa. Välttämätön ja terve krumeluuri - eli ilo."

Pietilän ja Janssonin kaitafilmien perusteella Cederström ja Tanner valmistivat myös Euroopan matkoista 1970–, 1980– ja 1990-luvulla kertovan elokuvan Toove ja Tooti Euroopassa (2004), mitä edelsi Matkalla Toven kanssa (1993).

- Jari Sedergren 29.9.2010

Trans-Siberia
 
Kanerva Cederströmin dokumenttielokuva Trans-Siberia on matka kahden ihmisen kohtaloihin. Sekä inkeriläinen matematiikan opettaja Amalia Susi (os. Tiihonen 1898–1972) että moskovalainen kirjailija Andrei Sinjavski (1925–1997) kokivat saman kohtalon kuin miljoonat Stalinin neuvostodiktatuurin uhrit. Molemmat joutuivat vuosikausiksi vankileireihin. "Ei tästä ajasta sovi livahtaa läpi. Se pitää elää askel askeleelta, hitaasti ja raskaasti", Sinjavski luonnehti elämäänsä veljelleen Villelle.

Cederströmin käsikirjoituksen pohjana ovat kirjeet ja muistiinpanot vankileireiltä. Sinjavski sai kirjoittaa kirjeitä kahdesti kuukaudessa vaimolleen. Suomeksi kirjoittanut Susi onnistui merkitsemään kokemaansa muistiin kankaanpalasille. Nämä "karttuunipäiväkirjat" löytyivät vasta hänen kuolemansa jälkeen.

Vankilavuosien jälkeen Sinjavski muutti länteen ja toimi vuodesta 1973 Sorbonnen yliopiston kirjallisuuden opettajana. Suden kymmenvuotisen vankeuden maailmaan ohjaaja on saanut Pietarissa asuvan Tatjana Tigosen, Amalian sisarentyttären. Tigone on omistautunut keräämään muistitietoa Stalinin uhreista.

Vankileirikokemukset johdattavat pohtimaan olemassaolon, vapauden ja vankeuden peruskysymyksiä. Juna nro 2 kuljettaa katsojat valtaisan matkan Itämeren Pietarista Tyynen meren Vladivostokiin. Kiskot kolkkasivat kuvausryhmän alla vain kahdeksan päivää, mutta elokuvan aika laajentuu monikymmenvuotiseksi kärsimyshistoriaksi. "Psykologiselta kannalta muistuttaa leirielämä istumista kaukojunassa", Sinjavski kertoo. "Junan kulkua vastaa ajan kuluminen, joka pelkällä liikkeellään luo sen illuusion, että tyhjässä oleilemisessa on jotakin mieltä ja täytettä."

Elokuva luotiin leikkauspöydällä ja myös äänimaailma rakennettiin lähes kokonaan uudelleen sen sijaan, että tallennettua 100 %:sta ääntä olisi käytetty. Cederström jätti elokuvastaan pois sekä emigranttien haastattelut että leireillä otetun dokumentaarisen kuvamateriaalin, sillä "se alkoi tuntua historian kuvittamiselta, osoittelevalta ja turhalta". Arkistofilmit olivat Cederströmin mielestä kärsineet inflaation. "Ne eivät enää ole sellaisia muistin arkeologisia palasia, joiden kohdalle pysähtyy niin että ne vaikuttaisivat. Nyt ne ovat kivoja esteettisiä palasia." (HS 21.10.1999)

Siperian halki matkaava juna "vie yhtä paljon maiseman ja nykyisyyden kuin menneitten sielujen halki", Helena Ylänen kirjoitti Helsingin Sanomissa. "Trans-Siberia on upea esseistinen dokumentti. Junan jyskytys läpi synkeän historian on Jyrki Arnikarin kuvauksen avulla loihtinut hypnoottisen elokuvan, joka on kuin audiovisuaalista meditaatiota."

Cederström on tehnyt yhdessä Airi Leppäsen kanssa radio-ohjelman Muistin arkistot, johon haastateltiin Tatjana Tigosta.

Jari Sedergren 29.9.2010