JACQUES TATIN LYHYTELOKUVIA 1

Sisältää elokuvat Gai dimanche (1935) ja Cours du soir (1967)

Gai dimanche 
Ranska 1935. Tuotantoyhtiö: Atlantic Films. Tuottaja: O.M. de Andria. Ohjaus: Jacques Berr. Käsikirjoitus: Jacques Tati ja Rhum. Kuvaus: Marcel Paulis. Musiikki: Michel Levine. Pääosissa: Jacques Tati ja klovni Rhum. 33 min

Gai dimanchessa Jacques Tati esiintyy kolhuja saaneena dandyna, eräänlaisena kulkurina (jonka pukeutumisessa on kuitenkin määrättyä tyyliä). Elokuvan alkaessa hänen heitetään ulos metron sisäänkäynnin luota, jossa hän on viettänyt yönsä. Hän antaa ystävänsä katumainostajan kuljettaa itsensä mukaan piknikille. He ottavat huojahtelevan avotaksin kanssamatkustajina erikoisia tyyppejä, joilla on vireillä juonitteluja. Gastronomisten ja konemaailmaan liittyvien kommellusten jälkeen päivä päättyy pakoretkeen täydessä epäjärjestyksessä. Ohjaus on täysin sovinnaista, koska Tatilla ei ollut onnea kohdata ketään Mack Sennettiä. Mutta jo tässä voi nähdä ilmenevän, vaikkakin vasta orastavasti, tulevan hajamielisen hahmon, jota tapahtumat heittelevät, joka liikkuu laiskasti tuulen mukana, aivan kuin yksisuuntaisen tien nuoli joka on muuttunut tuuliviiriksi.

Yllätysten matka kulkee kiemurrellen halki vainioiden Tatin seisoessa auton etuosassa viaton katse kohti horisonttia. Tarinassa on merkittävä yhtymäkohta matkaan, jonka Monsieur Hulot tekee vuosia myöhemmin. Ohikiitävästi mukana on myös kaksi lasta. Toinen matkii auton sisällä moottorin ääntä. Toinen keskeyttää äkkiä taikanäytöksen särkemällä takaiskulla taikurin taskuun kätketyn munan, mikä tuo mieleen lisää yhtymäkohtia myöhempiin Tati-elokuviin. Kohtaus, jossa penkalla seisova nuori tyttö soittaa trumpettia (mikä kuullaan ääniraidalla metsästystorvena) aikuisten jahdatessa kanaa, joka on määrä pyydystää lounaaksi, tuntuu jo kauniilta idealta, joka on Tatille luonteenomainen. Ääniraidalla, jolla on vatsan kurinaa ja eläinten raakuntaa, on jo suora yhteys Hulot'n audiovisuaalisiin rakenteihin.

– Claude Beylien mukaan ("Jacques Tati inconnu", Cinéma 57, n:o 23)

Cours du soir
Iltakoulu / Iltakurssi / Oppitunti illalla / Kvällskursen
 
Ranska 1967. Tuotantoyhtiö: Télécip / Specta Films. Ohjaus: Nicolas Ribowski. Apulaisohjaaja: Marie-France Siegler. Käsikirjoitus: Jacques Tati. Kuvaus: Jean Badal – väri – 1,37:1. Kameramies: Paul Rodier. Apulaiskuvaaja: René Schneider. Musiikki: Léo Petit. Ääni: Jacques Maumont. Leikkaus: Nicole Gauduchon. Kuvauspaikka: Playtimen kuvausalue (Vincennes) Pääosissa: Jacques Tati (opettaja, Monsieur Hulot), Alain Fayner, Marc Monjou (oppilas), Playtimen esiintyjiä. 27 min

Playtimea kuvatessaan Jacques Tatin energia ylipursui mielenkiintoiseen lyhytelokuvaan nimeltä Iltakoulu. Playtimen kuvauspaikalla toteutettu elokuva alkaa kuvalla pilvenpiirtäjistä. Kamera palaa maan pinnalle, ja näemme Monsieur Hulot'n kiirehtivän eteenpäin. Katu on hyvin leveä ja jalkakäytävä hyvin kapea, ja vastaantulijan kohdatessaan Hulot käy hänen kanssaan kohteliaisuuden kilpaottelun. Viimein Hulot pääsee perille luentosaliin. Luokan opiskelijoina on tummiin pukeutuneita liikemiehiä, samoja, joiden johtokunnan kokouksen hän on keskeyttänyt Playtimessa. Hulot ottaa esiin paksun nipun luentomuistiinpanoja ja ilmoittaa, että ensimmäisenä läksynä on tupakoiminen. Tati imitoi aloittelijaa, naistupakoitsijaa, työmiestä ja "päivän parhaita sauhuja". Kun oppilaat ovat huonolla menestyksellä yrittäneet kopioida Tati imitaatioita hän vie heidät tenniskentälle ja demonstroi tennisotteita. Luentosalissa Tati jäljittelee kalastajaa, joka käyttää näkymätöntä virveliään täysin aidosti. Hän lukee muistiinpanojaan ja tähdentää tarkkailun merkitystä. Sitten seuraa takauma elokuvasta Kirjeenkantajien koulu, jossa kolme kirjeenkantajaa polkee vinhasti kuntopyörillään, joukossa Tati, ja tekee sulkeisharjoituksia. Mennään taas ulos, jossa Tati nousee ymmärtäväisen hevosen selkään ja demonstroi erilaisia ratsastustyylejä. Sitten hän opettaa luokkaansa kompastumaan. Se näyttää niin helpolta, mutta kun oppilaat yrittävät toistaa sitä, heidän kömpelyytensä on räikeän ilmeistä Tatin liikkeen tyylikkääseen pelkistykseen verrattuna. Tunnin päätteeksi Tati opettaa vielä miten törmätä pylvääseen vahingoittumatta. Kun Hulot palaa kadulle, jykeviltä vaikuttaneet pilvenpiirtäjät halkeavat kahtia ja puolikkaiden takaa paljastuu joutomaata.

Väliäkö sillä, että Iltakoulu on näköjään läiskäisty kasaan varsin huolettomaan tapaan. Aineisto on puhdasta kultaa. Tässä meillä on Tatin miimisten perusliikkeiden antologia varustettuna hänen omilla kommenteillaan ja selityksillään. Yksikään liike, oli se miten pieni tahansa, ei ole turha ja ylimääräinen. Taiteilija on kutsunut meidät kulissien taakse ja auttanut meidät ymmärtämään kuria ja taitoa, jota hänen ammattinsa vaatii. Iltakoulu on Tatin vähiten kunnianhimoinen elokuva. Se on myös yksi hänen arvokkaimmistaan.

– James Hardingin mukaan (Jacques Tati Frame by Frame. Lontoo: Secker & Warburg 1984) AA 28.8.2010