HUD

Martin Ritt (s. New Yorkissa 1914, k. Santa Monicassa 1990) opiskeli lakia, näytteli teatterissa ja elokuvissa ja ryhtyi teatteri- ja televisio-ohjaajaksi toisen maailmansodan jälkeen. Jouduttuaan television mustalle listalle Rittistä tuli opettaja Actors Studiossa, jossa hänen oppilaisiinsa kuuluivat mm. Paul Newman, Joanne Woodward, Rod Steiger ja Lee Remick. Vuonna 1957 hän ohjasi debyyttielokuvansa Miehen mitta. Muita pääteoksia ovat: Hehkuva kesä (1958), Hud (1963), Vakoilija kylmästä (1965), Hombre (1966), Mafiaveljekset (1968), Helvetin esikartano (1969), Ylpeä jättiläinen (1970), Sounder (1972), Musta lista (1975), Norma Rae (1978), Hullu (1987) sekä Stanley ja Iris (1990). Loisteliaat näyttelijäensemblet ja vakava paneutuminen yhteiskunnallisiin ristiriitoihin ovat Rittin elokuvien tuntomerkkejä.

Hud kuuluu modernien "realististen" westernien sarjaan elokuvien Rodeon miehet (1952), Sopeutumattomat (1961), Ratsasta viimeinen taival (1962) ja Nuori Bonner (1972) tavoin. Vanhan lännen ja sen todellisten ja kuviteltujen arvojen katoaminen on niiden teemana. Tilalle ovat tulleet Hudit, jotka eivät piittää lännen arvoista eivätkä mistään muistakaan arvoista.

Paul Newman on järisyttävä elokuvan turmeltuneena nimihenkilönä. Hud Bannon on röyhkeä, fyysisesti puoleensavetävä nuori mies, jonka tärkeimpiä viihdykkeitä ovat päihdejuomat ja naiset. Hänen isänsä on vanha karjatilallispioneeri Homer Bannon, ankaran moraalinen mies, jonka elämänfilosofia on kohtisuoraan vastakkainen Hudiin nähden. Isän katkeruus juontaa juurensa osittain 15 vuoden takaiseen auto-onnettomuuteen, jossa Hud aiheutti isoveljensä kuoleman. Veljen orpopoika Lon, nyt 17-vuotias, on ristiriitaisessa asemassa: hän palvoo Hudin kapinallisuutta ja ihailee isoisänsä rehtiyttä. Viisas taloudenhoitaja Alma tuntee fyysistä vetovoimaa Hudiin mutta ei anna periksi tämän junttimaiselle lähentelylle. Kriisin laukaisee tieto, että karjalaumaan, Homerin ylpeydenaiheeseen, on tarttunut suu- ja sorkkatauti. Hud ehdottaa karjan myymistä ensi tilassa ennen kuin kukaan saa tietää. Vihainen Homer päättää tehdä ainoan oikean teon, teurastaa rakkaan karjansa, vaikka Hud ryhtyy toimenpiteisiin julistaakseen isänsä hulluksi. Juovuspäissään Hud tunkeutuu Alman huoneeseen ja yrittää käydä tähän käsiksi, mutta Homer tulee väliin. Karjan teurastuksen jälkeen isä kuolee sydänkohtaukseen, ja Hud jää yksin autioon taloon pullo kädessään.

Neljän päähenkilön suhteet esitellään hienostuneesti ja monin paikoin humoristisesti terävän dialogin avulla. Mutta elokuvassa on rakenneongelma: vaikuttavan eksposition jälkeen siinä ei tapahdu tarpeeksi kehitystä. Silti neljä pääosanesittäjää suoriutuvat rooleistaan loppuun saakka loistavasti, ja kuvaaja James Wong Howe jäsentää Panavision-kankaalle koruttoman väkeviä näkyjä. Texasin Panhandlen helle ja kuivuus välittyy voimakkaana. Ilmapiiriin tuovat panoksensa kaskaiden siritys, tulikärpästen singahtelu pimeydessä ja tiiviin perheyhteyden tunne yksinäisen tasangon keskellä. Visuaalinen huipennus on karjan teurastus. Vaikka se on toteutettu hillitysti (yhdenkään eläimen kuolemaa ei näytetä), se herättää silti kylmäisevän kauhuntunteen. Raivaustraktorit kaivavat suunnattoman kuilun, jonne eläimet ajetaan teloitettaviksi. Laukausten kajahdettua suojapukuiset miehet viskaavat ruhojen päälle kalkkia. Lopulta traktorit peittävät kuopan jälleen maalla.

Hud sai seitsemän Oscar-ehdokkuutta ja voitti niistä kolme: paras näyttelijätär (Patricia Neal), paras miessivuosa (Melvyn Douglas) ja paras kuvaus (James Wong Howe).

- Eri lähteiden mukaan AA 25.1.1995