HOP SIDE STORY

(Starci na chmelu), Tshekkoslovakia , 1964

 

Modernit populaarikulttuurin tuulet saavuttivat 1960-luvulla myös itäblokin maat. Elokuvantekijöille annettiin mahdollisuuksia vapaampaan – esteettisesti ja sisällöllisesti – ilmaisuun ja elokuvatuotannon skaala laajeni myös nuorisoelokuvien ja viihteellisten lajityyppielokuvien saralle. Modernin sosialistisen musikaalielokuvan johtotähtenä oli DDR:n DEFA-studio, mutta musikaaleja tehtiin muissakin satelliittivaltioissa. Tšekkoslovakkiassa musikaalit saivat satiirisen lisäsäväyksen kansallisesta teatteri- ja kirjallisuustraditiosta. Starci na chmelun yhtenä innoittajana oli sodan jälkeisen Prahan lyhytikäinen Satiiriteatteri, jonka piirissä vaikuttivat muun muassa hillittömän westernparodiamusikaalin Limonadi Joe (1964) ohjaaja Oldřich Lipský, ohjaaja Ladislav Rychman ja teräväkynäinen satiirikko Vratislav Blažek, joka elokuvaura huipentui Starci na chmelun käsikirjoitukseen ja lyriikoihin.

Starci na chmelua pidetään pitkän elokuva- ja televisiouran tehneen ohjaaja Rychmanin (1922-2007) parhaimpana työnä. Starcin menestyksen myötä Rychman ohjaisi myös toisen sosialistisen musikaalin, joka edellisen maalaismaisemien vastapainoksi sijoittui urbaaniin ympäristöön. Prahalaisen raitiovaunukuljettajattaren rakkaustarinan kertovassa Dáma na kolejích -elokuvassa (Lady on the Tracks, 1969) on kaikuja hieman aikaisemmin valmistuneesta DEFA-elokuvasta Geliebte weisse Maus (1964), jossa romanttisen parin muodostavat liikennepoliisi ja viehättävä motoristinainen.

Starci na chmelu sijoittuu kesäiselle työleirille, jossa nuorten tehtävänä on kerätä humalaa maan olutteollisuuden tarpeisiin. Päähenkilöksi erottautuu oman pesänsä kollektiivin keskelle luonut nuorukainen, joka ajautuu törmäyskurssille tovereidensa ja ohjaajien kanssa. Kapinallinen saa hengenheimolaisen kauniista Hanka-tytöstä, joka tuo elokuvan kapinaan romanttisen juonteen. Musikaalikohtaukset tuovat elokuvaan fantasiatason, jolla ilmennetään yleisemmin nuorten mielenmaisemaa ja toiveita. Metaelementtinä ovat välikuvissa ajoittain esiintyvät kolme rock-henkistä kitaristia, jotka ovat anonyymejä, antiikin draaman kuoron kaltaisia kommentoijia.

Rychmanin nuorisomusikaalista tuli nopeasti sukupolvensa suosikki, jonka musiikki ja Blažekin sanoitukset iskostuivat osaksi tsekkien populaarikulttuuria. Vaikutusta on verrattu jopa Beatlesiin. Musiikin ohella katsojia kiehtoivat elokuvan tarinan kapinahenki, joka asetti kollektiivisen anonymiteetin ja tehokkuuden haastajaksi yksilölliset toiveet ja haaveet. Pääosaa, individualistista nuorta näyttelee Vladimír Pucholt, Tšekkoslovakian uuden aallon Jean Pierre Leaud, varhain näyttelijäuransa lopettanut sukupolvensa herkkä tulkki, joka esiintyi päärooleissa Milos Formanin uuden aallon elokuvissa Musta Pekka (Cerný Petr, 1964) ja Vaaleaverikön rakkaus (Lásky jedné plavovlásky, 1965).

Pasi Nyyssönen 22.9.2009