HAPPY TOGETHER

Wong Kar-Wain Happy Together (Hongkong 1997) on miesten välinen lyyrinen romanssi, joka tapahtuu Buenos Airesissa, pääosissa Leslie Cheung, Tony Leung ja Chang Chen. Kuvaaja Christop­her Doyle on tunnelmallisimmillaan.
***
Kar-Wai Wong halusi kuvata viidennen elokuvansa Hong Kongin ulkopuolella ja valitsi maan, joka maantieteellisesti sijaitsee maapallon vastakkaisella puolella, Argentiinan. Ohjaajan päätökseen vaikutti hänen kiinnostuksensa Latinalaisen Amerikan kirjallisuuteen ja vuonna 1997 tapahtunut Hong Kongin vallanvaihto: Iso-Britannian siirtomaa-alue siirtyi 100 vuoden vuokra-ajan jälkeen Kiinan hallintoon. Kuvaamalla ulkomailla Wong halusi välttyä loputtomilta kysymyksiltä siitä, kuinka hän elokuvallaan kommentoi vallanvaihdon aiheuttamia muutoksia. Kuitenkin, kuvauspaikasta huolimatta, Wongin löysi Buenos Airesista Hong Kongin. Elokuvassa ei nähdä Latinalaiselle Amerikalle tyypillistä siirtomaa-ajan arkkitehtuuria vaan estetiikassa toistuvat Wong Kar-Wain aikaisemmista elokuvista tutut, hongkongmaiset pienet huoneet, keittiöt ja takapihan sivukujat. Ohjaaja kertookin etsineensä Buenos Airesista paikkoja, joiden äänet ja valo olisivat hänelle tuttuja ja onnistui taltioimaan filmille omaa kotikaupunkiaan muistuttavan kaupungin.

Wongin tapa kuvata paljon materiaalia ja koostaa elokuva jättämällä pois turhaa materiaalia on ohjaajan mukaan päinvastainen kuin elokuvien normaali leikkaaminen, jossa kuvatusta filmistä yhdistellään haluttu lopputulos. Wong ei niinkään yhdistele, vaan jättää kaiken omasta mielestään ylimääräisen pois. Kar-Wai Wong ei ohjannut elokuvaa Happy Together valmiin käsikirjoituksen mukaisesti, vaan aloitti rakentamaan elokuvaa perusidean, muutamien musiikkikappaleiden ja kuvien pohjalta. Kuvaaja Christopher Doyle tallensi filmille Wongin kuvailemat ideat, tunnelman ja tunteet. Tarina muuttui kuvatun materiaalin mukaan. Viimeinen versio elokuvasta syntyi leikkaajien pöydällä ja siitä jäivät kokonaan pois esimerkiksi kaikki kohtaukset, joissa esiintyy hongkongilainen laulajattar Shirley Kwan.  

Kristoffer Kolumbus ei löytänyt uutta maailmaa vaan eksyi sinne etsiessään meritietä Intiaan. Amerikan mantereen löytämisen sijasta pitäisi oikeastaan puhua sinne eksymisestä ja löytöretkien sijaan harharetkistä. Saman tapaisesti elokuvan päähenkilöt ovat matkalla ja etsivät onneaan, mutta päätyvät harhailemaan ja ajelehtimaan Etelä-Amerikkassa. Onnen sijasta päähenkilöt löytävät itsensä epätoivoisesta rakkaussuhteesta. Ohjaajan mukaan kyseessä ei ole homoelokuva, vaan elokuva, jossa vaikeaan suhteeseen ajautuu kaksi miestä. Sama voisi tapahtua kenen tahansa kahden ihmisen välillä, tässä elokuvassa kysymyksessä on kaksi Hong Kongista siirtolaiseksi lähtenyttä miestä, jotka kohtaavat toisensa Buenos Airesissa ja rakastuvat. Päähenkilöt Ho Po-Wing (Leslie Cheung) ja Lai Yiu-Fai (Tony Leung) ovat tyypillisiä 1990-luvun individualisteja: he kaipaavat rakkautta ja pelkäävät sitä, he kaipaavat fyysistä läheisyyttä, mutta kieltäytyvät siitä ja rakentavat itselleen haavekuvan, utopian, jota eivät osaa toteuttaa. Päähenkilöiden unelmien vertauskuvaksi muodostuvat Iguazun putousten kuohut ja yhteinen matka putouksille. Rakastavaiset eivät yhdessä löydä putouksille, vaan eksyvät matkalle. Yhteinen unelma ja toive suhteen jatkuvuudesta murskautuu: he tietävät etteivät pysty jatkamaan suhdetta.

Wong Kar-Wai kuvaa elokuvissaan kaupunkilaisten yksinäisyyttä, melankoliaa ja tyhjyyttä, joka valtaa ihmismielen. Viimeinen tango Buenos Airesissa -elokuvassa musiikki nousee vahvaan asemaan tunnelman ja aistimusten luojana. Jokainen katsoja voi tunnistaa itsestään elokuvan kuvailemia tunteita ja pystyy tunnistamaan itsestään nostalgisen kaipuun jonnekin – tai johonkin – parempaan. 

— Richard James Havisin (Cinemaya nro 38 / 1997) ja Tony Raynsin (Sight and Sound nro 5 / 1997) pohjalta. M.H. 2004.