ENKELTEN LAHTI

Jacques Demyn toisen pitkän elokuvan nimi on ironinen: siinä viitataan Jacquelineen (Jeanne Moreau), joka sanoo pelaamisen olevan hänelle uskontoa, pelikasinoiden jonkinlaisia jumalan valtakuntia ja pelaajien enkeleitä. Tuohon ajatusrakennelmaan liittyy käsitys kasinoista jonkinlaisena paratiisina, muu maailma on helvettiä, joka tuo mukanaan infernaalista tuskaa, kuten huumausaineen käyttäjän vieroitusoireet. Elokuvassa tuntuu lähes herkeämätön neuroottisuuden ja hypnoottisuuden käsin kosketeltava ote. On suorastaan harvinaista, millaisella intensiteetillä elokuvan kaikki ainekset toimivat yhden teeman hyväksi ja miten kaikki turha on pelkistetty ja riisuttu pois. Silti Enkelten lahti on varsin yksikerroksinen teos verrattuna esim. Altmanin Täyskäteen, joka pelaamisen aihetta käsitellessään risteilee eri suuntiin ja syvyyksiin.

Demy on tässäkin elokuvassaan mieliaiheensa piirissä: ihmiset etsimässä onnea. Ihmiset eivät pelaa rahan vuoksi. Pelaaminen merkitsee päähenkilölle irtautumista menneisyydestä ja entisestä ympäristöstä ja samalla se on jatkuvaa yritystä täyttää henkilökohtaisen elämän tyhjyyttä. Peli on tie omaan elämään ja kaiken entisen unohduksen labyrintti. Jean ei kestä normaalia elämää, jossa ei ole vaaroja, yllätyksiä, vain pitkä elämä ilman poikkeamia. Hän on työssä pankissa, ja pakenee siis rahan ulottuvilta vielä lähemmäksi rahaa.

– Jorma Moilasen mukaan