ELEFANTTIPOIKA

"Toomai of the Elephants" kuuluu Rudyard Kiplingin ensimmäisen Viidakkokirjan tunnetuimpiin kertomuksiin "Rikki-Tikki-Tavin" ja Mowgli-tarinoiden rinnalla. Se kertoo 10-vuotiaasta Toomai-pojasta, josta  kasvatetaan norsujen hoitajaa. Hänelle kerrotaan, ettei hänestä tule koskaan kunnollista elefanttien hoitajaa, ennen kuin hän on nähnyt norsujen tanssivan.

Vaeltava riippumaton elokuvamies Robert Flaherty etsi uransa varrella välillä mahtituottajien rahoitusta. Aransaarten miehen tuotti Michael Balcon. Elefanttipojan taustavoimana oli mahtituottaja Alexander Korda ja hänen London Films -yhtiönsä. Sen varoilla Robert Flahertyn perhe matkusti Intiaan, ja omassa tahdissaan Flaherty alkoi tutustua maahan ja sen atmosfääriin.

Pojan kasvutarina ja yhteys luontoon oli Robert Flahertylle rakas teema. Flaherty ei ollut mikään juonielokuvan tekijä, joten Alexander Korda lähetti veljensä Zoltan Kordan katsomaan päälle, että tuloksena olisi elokuvateatterielokuva.

Tuloksena oli lopulta Korda-elokuva, jossa oli Flaherty-jaksoja: rukous jainalaisella patsaalla, kheddah-ansan pystyttäminen norsuille, elefantin ja Toomai-pojan kohtaukset ja suuret norsuajot. Osmond H. Borradailen kuvaama aineisto oli upeaa, ja Flahertyn pääosaan löytämästä nuoresta lahjakkaasta Sabusta tuli filmitähti.

Robert ja Frances Flahertya oli kiinnostanut vastaavanlainen tarina vuodesta 1929 alkaen, jolloin he olivat suunnitelleet tosipohjaista elokuvaa Bonito the Bull. Se kertoi pojasta, jonka rakastama taisteluhärkä armahdettiin ainutlaatuisella tavalla rohkeutensa ansiosta härkätaistelussa. Flahertyt olivat todenneet, että alkuasukkaat olisivat hyviä esiintyjiä, mutta härän kanssa tulisi ongelmia. Siksi he olivat jo päätyneet ajattelemaan Intiaa ja elefantteja, kun Korda ehdotti heille Kiplingin tarinaa, johon hän oli ostanut oikeudet.

Flahertyt olivat tottuneet minimaaliseen pieneen kuvausryhmään. Kordalla taas oli tekeillä suurtuotanto. Ensi kertaaa ohjaaja Robert Flaherty joutui tekemisiin suuren kuvausryhmän kanssa, jossa oli kuvaajia, sähkömiehiä, puuseppiä, räätäleitä, kantajia, siivoojia, mahouteja, eläintenkesyttäjiä, kuvaussihteereitä, kirjanpitäjiä ja tulkkeja. Kalustoa oli tonneittain, ja majoitus oli ylellistä.

Kuvauksessa oli satumaista onnea, kun nimirooliin löytyi aito elefanttipoika Sabu. Hän oli sekä säteilevän sympaattinen esiintyjä että kokenut elefanttien käsittelijä. Frances Flaherty kirjoitti kirjan Sabusta, josta tuli kansainvälinen filmitähti. Hän kertoi siinä elefanttien kuvauksen vaikeudesta, pillastuneen elefanttilauman vaarallisuudesta ja lopun suuresta norsuajosta.

Kuvaukset olivat erittäin haasteelliset, sillä käytössä oli kolme eri versiota käsikirjoituksesta, joita kuvattiin samanaikaisesti, ja kullakin oli oma kuvausyksikkönsä. Flaherty kuvasi 55 tuntia materiaalia, mutta Alexander Kordan mielestä siitä ei voinut koota tarinaa. Käsikirjoitus muokattiin kokonaan uusiksi, ja Zoltan Korda kuvasi täydentäviä studio-otoksia Lontoossa Denhamin studioilla. Valkoiset näyttelijät Oxford-aksentteineen näyttelivät niissä hinduja.

Hammasta purren Flaherty pysyi mukana loppuun asti ja jakoi ohjauskrediitin Zoltan Kordan kanssa. Karkeasti ottaen elokuvan ulkokuvat ovat Flahertya ja sisäkuvat Zoltan Kordaa.

Antti Alanen 28.1.2010