CALAMARI UNION

Tehtyään kisällinäytteeksen ankaran ja vaativan klassikkosovituksen Dostojevskin "Rikoksesta ja rangaistuksesta" Aki Kaurismäki on tuntenut tarvetta vaihtaa tyylilajia ja lähestymistapaa: Calamari Union on ulkomuodoltaan ja tunnelmaltaan lähellä undergroundia, teemaltaan se on vaellustarina, road movie, ja kummeina vaikuttavat ranskalaiset runoilijat Baudelaire, Prévert ja Michaux. Juuri Michaux on kirjoittanut: "Älkää ylpeilkö. Jo hengittäminen on myönnytys. Seuraavat myönnytykset ovat kaikki toisiinsa kytkettyinä."

Calamari Union on kuvaus kuudestatoista nuoresta miehestä, kaikki nimeltään Frank lukuunottamatta yhtä Pekkaa, jotka päättävät lähteä Kallion ahtailta asuinsijoilta vihreään, ilmavaan ja meren hyväilemään Eiraan, paratiisiin ja luvattuun maahan, josta he ovat kuulleet isovanhemmiltaan. Elokuvan nimen mukaisesti jengin jäsenet ovat kuin mustekalan lonkerot, heillä on erilaisia kokemuksia mutta yhteinen kohtalo. Mikä tapahtuu yhdelle, voisi tapahtua toiselle. Monet heistä sortuvat matkalla, useimmat naisten ansoihin. Joiltakin loppuu usko, yksi suistuu kolera-altaaseen, toinen kuolee eteläamerikkalaisten sissien kostoluodeista, kolmas hirttäytyy sorruttuaan liituraitamieheksi, neljäs herpaantuu portsariksi, viides jää soittamaan kitaraa, kuudes jää odottelemaan kahvilaansa selvänä olevia asiakkaita. Kolme päätyy Eiraan vain todetakseen, ettei se olekaan enää paratiisi, vaan asutettu ja silti kuollut. 

Toteutuneet unelmat eivät ole enää unelmia, vaan sovinnaistumisen kahleita. Tätä westerneistä ja mustan elokuvan klassikoista tuttua ajatusta kuvittaa undergroundin ja sarjakuvan hengessä myös Calamari Union, joka niin ikään voidaan kokea allegoriana porvarillistumisen peikosta, luokkaristiriidasta ja kuoleman väistämättömyydestä. Kaurismäen elokuva asettaa kyseenalaiseksi monia niistä asioista, joiden varassa yhteiskuntamme pyörii: työn ja kunnollisuuden protestanttisen moraalin, kaupan ja pankkien ja liikenteen käytännön, avioliiton, tunteiden ja ajatusten sovinnaissäännöt. Olkoonkin, että elokuvan rakenne on löysä, että jännite ei kestä yhtä tiheänä kaiken aikaa, että kaikki kohtaukset eivät ole samaa tasoa, Calamari Union onnistuu järkyttämään jotakin pohjimmaista itsetyytyväisyyttämme, joitakin itsestäänselvyyksiä, joitakin pakollisina pidettyjä kuvioita.

Elokuvan synkeässä, lähes ikuisen yön hallitsemassa todellisuudessa monet kuolemat eivät oikeastaan hätjähdytä, koska ne niin selvästi kuuluvat tarujen maailmaan ja koska niin selvästi antaa ymmärtää, että kuolemaakin pahempi on pystyynkuoleminen. Vain todellisuuden ja unelman elävä yhteys pitää hengissä, ilmiö jonka luonteen tiesi jo vaellustarinan ensimmäinen sankari Odysseus: "Ithakaa ei ole, Ithaka on sydämen kaipaus ja mielen ikävä. Ithaka on se koskaan toteutumaton unelma, joka pakottaa meidät purjehtimaan elämän rannatonta merta."

– Eri lähteiden mukaan ST