AMATÖÖRI

Arpi-elokuvan teemaa jatkaa ohjaajalle kansainvälistä mainetta jo aikanaan tuonut Amatööri (1979). Filmikärpäsen tartuttama Filip kuvaa alkuun innokkaasti perhettään, mutta astuu pian kameroineen myös julkisen alueelle ja tallentaa menestyksekkäästi paikallisen tehtaan juhlat. Elokuva vie miehen mennessään, mutta todellisuuden rehellisellä tallentamisella on seurauksia, jotka avautuvat amatöörille vasta vähitellen.
***
Krzysztof Kieślowski (1941-1996) herätti ensi kerran huomiota Puolan elokuvamaailmassa Krakovan manifestilla (1971), joka korosti dokumentaarisuuden arvoa fiktiolle: tuo näkemys inspiroi koko puolalaisen elokuvan 1970-luvun moraalisen huolestuneisuuden koulukuntaa, johon kuuluivat myös Andrzej Wajda ja Krzysztof Zanussi. Monet Kieślowskin dokumenttielokuvat hyllytettiin, mutta niilläkin oli vaikutusta omia kanaviaan myöten. Ohjattuaan joukon televisioelokuvia (mm. pitkän Henkilökunnan, 1975) ja yhden elokuvateatterielokuvan (Arpi, 1976) Kieślowski koki kansainvälisen läpimurron Amatöörillä, joka oli myös hänen ensimmäinen Suomessa levitykseen tullut elokuvansa.

Puolan 1970-luvun aallon elokuvia hallitsi usein Franz Kafkan romaaneista tuttu asetelma yksilöstä pyristelemässä byrokratian taakse kätkeytyvän järjestelmän suojamuureilla. Ne arvostelivat kärkevästi sitä tukahduttavaa labyrinttia, joka oli viritetty tavallisten kansalaisten ja päätöksentekijöiden välille. Ongelma jäytää yhtälailla sosialistista kuin kapitalististakin systeemiä: demokratia näyttää karkaavan pienten ihmisten käsistä tunteettomille tietokoneille, ja suorat vaikutuskanavat valtiokoneistoon muuttuvat yhä mutkikkaammiksi. Homma pyörii kohtalaisesti niin kauan kuin yksilö tyytyy liikoja utelematta olotilaansa, mutta mikäli hän ryhtyy kehittämään tietoisuuttaan, alkavat myös kitkailmiöt kasaantua.

Krzysztof Kieślowskin Amatöörin päähenkilö Filip on mukavasti toimeentuleva työläinen, joka sattumoisin tulee ostaneeksi 8 mm:n kaitafilmikameran. Hänen alkuperäisenä tarkoituksenaan on kuvata juuri syntyneen tyttärensä varhaislapsuutta, mutta tehtaan johto kehottaa häntä tallentamaan ohessa myös laitoksen 25-vuotisjuhlat. Filip innostuu toden teolla kamerastaan havaitessaan elokuvassa piilevän suunnattoman todistusvoiman ja vaikutusmahdollisuuden. Mitä pidemmälle hän harrastuksessaan ete-nee, sitä pahemmin hän sotkee yksityiselämänsä. Heti ensimmäistä elokuvaansa valmistaessaan Filip törmää: johtajiensa sensuurimentaliteettiin. Tiettyä henkilöä ei olisi saanut kuvata juhlissa lainkaan, puoluemiesten vessaan meno pitää leikata filmistä pois, samoin otokset puluista ikkunalaudalla, jne. Käskyistä piittaamatta Filip lähettää filminsä sensuroimattomana amatöörikilpailuihin, missä se palki-taan. Julkista mielipidettä muokkaavat tärkeät ihmiset televisiossa kiinnostuvat nyt hänen puuhailuistaan. Filipin aikaansaannoksia esitetään kuvaruudun välityksellä koko kansalle, ja hänelle annetaan tehtäväksi taltioida kotikaupunkinsa epäkohtia uudella 16 mm:n välineistöllä.

Filip kasvaa harrastuksensa myötä osallistuvaksi, aktiiviseksi ihmiseksi. Moinen muutos ei miellytä hänen vaimoaan eikä työnantajaansa. Edellinen pakkaa laukkunsa, jälkimmäinen joutuu nielemään kiusallisen vastuun Filipin filmien paljastuksista. Katkerien kokemusten kautta Filip havahtuu elokuvan tekemisen perimmäisten kysymysten äärelle, taisteluun yhteiskuntasensuurin ja itsesensuurin välissä. Tyylillisessä puhdaslinjaisuudessaan Amatööri on peräti moniselitteinen ja -tasoinen elokuva. Se analysoi Puolan vaikeaa sisäistä kriisiä, kartoittaa elokuvataiteen sosiaalista tehtäväkenttää ja kertoo ohjaajansa omista elämänvaiheista. Kieślowskin aikaisemmat ohjaustyöt juuttuivat kerran toisensa jälkeen puolalaiseen sensuuriin ja pääsivät valkokankaille vasta perinpohjaisen puntaroinnin jälkeen. Moskovan festivaaleilla palkittu Amatööri vasta vakiinnutti Kieślowskin aseman yhtenä maansa eturivin elokuvaohjaajista.

– Tapani Maskulan mukaan (Turun Sanomat 1.12.1981) AA 1994