Marraskuun nettivieraana Jarkko T. Laine

Kuvaaja Jarkko T. Laine valitsi Orionin marraskuun ohjelmistosta mykän elokuvan mestariteoksia sekä  viiltävää brittikomediaa.

Jarkko T. Laine on kuvaaja, jonka uran varrelle lukeutuu huomattava määrä niin fiktioelokuvia kuin dokumenttejakin. Viimeisimmän työn, syyskuussa ensi-iltansa saaneen Pussikaljaelokuvan, kuvausta luonnehdittiin mm. ”silmiä hiveleväksi”. Tänä vuonna valmistuivat myös virolainen elokuva A Friend of Mine sekä muuttotappion kourissa kamppailevan Lapin selviytymistä käsitellyt dokumentti Salla - Selling the Silence.

Äideistä parhain (2005) toi Laineelle Jussi-patsaan. Kansainvälisiä palkintoja hänelle on myönnetty elokuvista Näkymätön Elina (2002) ja Uusi ihminen - Den nya människan (2007).

Jarkko T. Laineen marraskuun valinnat
Elokuvan mykkä kausi on ollut innoittajani jo kauan. Mykän elokuvan loppuvuosina kerronta ja käsityöllinen taituruus hiottiin sellaisiin mittoihin, ettei sitä voida ylittää omanammekaan aikana, vaikka kaikki maailman tekniikka olisi hallussa. Kyse oli kekseliäisyydestä, löytöretkeilystä. 1920-luvun loppupuoli on itselleni se kaikkein tärkein periodi elokuvan historiassa. Näistä syistä valintojani osuikin mykkiin elokuviin isolla osuudella, joskin hieman varhemmalta periodilta.

Mauritz Stiller: LAULU TULIPUNAISESTA KUKASTA 22.11. & 27.11.

Suomen elokuvahistorian ensimmäinen kansainvälinen läpimurtaja inspiroi aikoinaan Orionin penkkejä kuluttanutta elokuvaopiskelijaa, mutta tämä on aina jäänyt näkemättä. Nyt olisi tilaisuus korjata. Omana aikanaan rohkea taiteilija oli myös tärkeä visualisti, joka kuitenkin jäi aikalaisensa Sjöströmin isoon varjoon ja läpimurto Yhdysvalloissa jäi yritykseksi. 

Mark Herman: SUU MESSINGILLÄ / BRASSED OFF 6.11. (esittelee Neil Hardwick) & 23.11.

Parhaita brittikomedioita mitä olen koskaan nähnyt. Tämä itkettää ja naurattaa, useampaankin kertaan koettuna. Ja onko väliä sillä, mikä on lajityyppi lopultakaan, kunhan homma toimii. Vastikään edesmennyt Pete Postlethwaite tekee viiltävän roolin kaivosmiesten henkitoreisen puhallinorkesterin johtajana. Elokuva täynnä inhimillistä lämpöä, välittämistä, uskoa ja toivoa.

Robert Wiene: TRI CALIGARIN KABINETTI28.11.

Klassikko isolla K:lla, yksi niistä elokuvista joka pitäisi kaikkien jollain keinolla nähdä. Saksalaisen taidehistorian huippuhetkiä seinille maalattuine varjoineen ja syvyysvaikutelmineen. Aikansa valoilla, emulsioilla ja tekniikalla tämä on huikea suoritus, jonka kaltaiseen ei tämän päivän formaattiviidakossa pääse. Tämä oli aikaa jolloin elokuvaa synnytettiin, tärkeä nähdä aikana jolloin elokuvaa ollaan monin tavoin ajamassa alas.

Mario Caserini: POMPEIJIN VIIMEISET PÄIVÄT 7.11.

Yksi niistä hiljaisista klassikoista, jotka ovat tähän asti jääneet näkemättä. Enpä ihmettelisi vaikka tämä aihepiiri hyödynnettäisiin piankin uudestaan 3D:nä. Itse katson mieluummin Caserinin näkemyksen.