Robert Siodmakin musta sarja
Saksalaissyntyisen Robert Siodmakin (1900-1973) ura oli pitkä ja monivaiheinen, mutta Hervé Dumont on aiheellisesti kutsunut häntä nimenomaan "film noirin mestariksi", vaikka Siodmakin noir-tuotanto kattoi hänen urastaan vain viisi vuotta.
Cornell Woolrichin romaanista syntyi Aavenainen (1944), jossa miestä syytetään vaimonsa murhasta, ja alibina on nainen, jonka olemassaoloa kukaan ei tunnusta. Dekkariksi öisen New Yorkin kuumille kaduille ryhtyy sihteeri Kansas (Ella Raines).
Noir-yhteyksiä on viktoriaaniseen Lontooseen sijoittuvassa rikostarinassa The Suspect (Sinun ei pidä…, 1944), jossa säyseä aviomies (Charles Laughton) joutuu nalkuttavan vaimon ikeen alle. Ella Raines esittää intohimon uutta kohdetta.
New Orleansiin sijoittuva feminiininen noir-elokuva Christmas Holiday (Tuli ja tuhka, 1944) esittelee Deanna Durbinin ja Gene Kellyn yllätysrooleissa. Dialogi on säihkyvää, musiikin merkitys on väkevä, ja tunnelmallinen visuaalinen rytmi on unohtumaton.
Jos ajatukset voisivat tappaa (The Strange Affair of Uncle Harry, 1945) toi noir-sävyjä kuvaukseen pikkukaupungin perheestä, jossa kilttiä Harrya (George Sanders) hallitsee oma sisko, kunnes Harry rakastuu New Yorkista tulleeseen naiseen (Ella Raines).
Kun Siodmak sai ohjattavakseen sarjamurhaajatarinan Kierreportaat (1945), hän toteutti goottilaisen thrillerin surrealistisella otteella, antaen unen logiikan ohjata tapahtumien kulkua. Elokuva valmistui vaihteeksi RKO:lle, jonka huipputiimi pani siinä parastaan.
Ernest Hemingwayn novelli antoi alkutilanteen Tappajille (1946), jossa Burt Lancaster ja Ava Gardner saivat läpimurtoroolinsa. Sirpaleisen aikarakenteen kautta avautuu taustatarina kohokohtanaan "suuren keikan olympolaisen viileä toteutus" (Matti Salo).
Olivia de Havilland näytteli kaksosten roolin psykologisessa murhakertomuksessa Pimeä peili (1946). Psykologi ja komisario tekevät parhaansa selvittääkseen rikoksen, mutta tapaus on melkein mahdoton, koska kumpikin kaksosista tarjoaa toiselle alibin.
Siodmakin rajuin ja romanttisin film noir oli Elämän ja kuoleman leikki (Criss Cross, 1949), "rikosmaailman Tristan ja Isolde" (Carlos Clarens), jossa tuhoon tuomittuja rakastettuja esittävät Burt Lancaster ja Yvonne De Carlo.
Siodmakin viimeinen film noir oli Tie lakia pakoon (The File on Thelma Jordon, 1949), jonka alussa Barbara Stanwyck näyttäytyy kohtalokkaana naisena, mutta tapahtumien kulku on yllätyksiä täynnä ohjaajan parhaisiin kuuluvassa elokuvassa.