Michael Winterbottom
Teemasarjan elokuvat ja esitysajat
Englantilainen Michael Winterbottom (s. 1961) on hämmästyttävän nopea ja laaja-alainen tekijä. Televisiossa uransa aloittanut ohjaaja on kartoittanut elokuvan lajityyppejä draamasta pornoon, tieteiselokuvasta länkkäriin, dokumentteihin ja historialliseen draamaan. Parhaimmillaan Winterbottom huhkii kolmen elokuvan vuositahtia.
Brittiläiseen tapaan Winterbottomin tie elokuvaan alkoi televisiosta, jossa hän oli ensialkuun leikkaajana. Ohjaajana hän debytoi tekemällä BBC:lle kaksi dokumenttia Ingmar Bergmanista. Niiden jälkeen hän ohjasi useita tv-sarjoja ja -elokuvia, joista maineikkain on neliosainen Roddy Doylen tekstiin perustuva Family (1994).
BBC:ssa Winterbottom työskenteli yhdessä käsikirjoittaja Frank Cottrell Boycen ja tuottaja Andrew Eatonin kanssa, joista tuli pysyviä yhteistyökumppaneita myös hänen elokuvaohjaajaurallaan. Eaton ja Winterbottom työstävät elokuvia yhdessä perustamassaan Revolution Films -tuotantoyhtiössä, joka esikoisohjausta lukuun ottamatta on ollut kaikkien Winterbottomin elokuvien takana.
Debyytti Butterfly Kiss (1995) on vimmainen naisten tie-elokuva. Punkahtava Amanda Plummer on räväkkä, epävakaa nainen, joka houkuttaa mukaansa hiljaisen huoltoaseman myyjän (Saskia Reeves). Lesboparin repivä suhde levittäytyy väkivaltaisesti Britannian moottoriteille.
Harvoin nähty Go Now (1995) tehtiin televisiolle, mutta valloittava elokuva päätyi lopulta myös teattereihin. Jalkapalloa ja pubeja harrastava Nick tapaa viehättävän Karenin. Kolmanneksi pyöräksi suhteeseen luikertelee vakava sairaus. Go Now on elokuva, joita varten dramedy - draamakomedian - genrenimitys on luotu.
Winterbottom on tarttunut herkästi ja ennakkoluulottomasti brittiläisiin kirjallisuusklassikoihin. Ensimmäisenä oli vuorossa Jude (1996), joka perustuu Thomas Hardyn historialliseen romaaniin. Jude on vaatimattomissa oloista lähtöisin oleva nuorukainen, joka tähtää korkealle, mutta törmää sosiaalisen taustansa asettamiin rajoituksiin. Elokuva toi uutta verta brittiläisen pukuelokuvan normitettuun maailmaan.
Tristram Shandy: herrasmiehen paljastukset (2005) pohjaa Laurence Sternen luomaan aatelismiehen koomiseen ja satiiriseen elämäkertasarjaan (1759-69). Monitasoisen romaanin filmaamista on pidetty mahdottomana, mutta Winterbottom lisää polveilevaan tekstiin vielä lisäkerroksia: elokuvassa kuvataan elokuvaa, joka pohjaa Sternen romaaniin.
Ajankohtaisissa elokuvissaan Winterbottom on hakeutunut maailman kriisipesäkkeille ja dokumentaarisuutta tavoittelevaan muotoon. Welcome to Sarajevo (1997) sijoittuu Balkanin sotatantereelle seuraten sotakirjeenvaihtajan vaiheita kaaottisessa Sarajevossa.
Berliinin elokuvafestivaalien pääpalkinnon napannut In This World -siirtolaiselokuva (2002) kuvaa kahden afgaaninuorukaisen raastavaa matkaa pakistanilaiselta pakolaisleiriltä kohti Lontoota.
Dokumentti ja fiktio sekoittuvat toisiinsa myös Tie Guantanamoon -elokuvassa (2006), joka perustuu tositarinaan kolmesta brittimiehestä, jotka matkaavat Afganistaniin juuri ennen 11.9. -iskua. Tiptonin kolmikoksi myöhemmin ristitty trio päätyy Guantanamon vankileirille.
Winterbottomin poliittisten elokuvien sarjaan lukeutuu myös A Mighty Heart (2007), joka kertoo Wall Street Journalin toimittajan katoamisesta Pakistanissa 2002. Tarina kerrotaan koskettavasti hänen raskaana olevan vaimonsa (Angelina Jolie) näkökulmasta.
I Want You – haluan sinut (1998) edustaa Winterbottomin konventionaalisempaa draamatuotantoa. Hiipuvaan rantalomakaupunkiin sijoittuvan elokuvan innoittajana oli Elvis Costellon mainio laulu. Winterbottom loi sen ympärille tarinan kauniin kampaajan, tämän vankilakundimiehen ja mykän pojan välille kehkeytyvästä kolmiodraamasta.
1980-luvun Manchesterin musiikkipiirit Joy Divisionista New Orderiin levyttivät Tony Wilsonin Factory-levymerkille ja bailasivat hänen Hacienda-klubillaan. Winterbottomin 24 Hour Party People (2002) uusintaa osan brittiläistä rock-historiaa Robby Müllerin hektisen digitaalikameran tallentamana.
Pasi Nyyssönen