Lapsisotilaat

Maailman kuohuissa lapset joutuvat sotaan tahtomattaan, ilman vaihtoehtoja.
 
The Silent Army on kuvaus eräästä afrikkalaisesta todellisuudesta. Ugandaan sijoittuvassa tarinassa Abu (Andrew Kintu) on yksi monista kaapatuista, kauhun vallassa elävistä lapsista, joista koulitaan brutaalien metodien avulla vallankumouksen sotilaita. Pelastustoimiin ryhtyy hollantilainen ravintoloitsija (Marco Borsato), joka kokee oman poikansa takia syyllisyyttä Abun kohtalosta. Jean van de Velden ohjaama ja käsikirjoittama Wit Licht sai ensi-iltansa vuonna 2008. Elokuva leikattiin uudelleen Cannesin Un certain regard –sarjaa varten, missä se esiteltiin keväällä 2009.

Nigerialaisen ohjaajan Newton Aduakan Ezra (2007) kertoo erään lapsisotilaan tarinan – mutta paikallisen ohjaajan kokemuksen läpi. Koulun pihalta sotilaskoulutukseen kaapattu Ezra elää läpi sodan riepottelun. Draaman toinen vaihe nuorukaisen elämässä alkaa sodan jälkeen, sillä julmien kokemusten jälkeen sopeutuminen normaaliin elämään ja tuttuun yhteisöön on vaikeaa. Ezran tapahtumat sijoittuvat Liberiaan, Sierra Leoneen.

Luis Mandokin koskettava Viattomat äänet (2006) palkittiin Berliinin elokuvajuhlilla Kristallikarhulla. Siinä nimeltä mainitsemattomassa Latinalaisen Amerikan maassa käydään sisällissotaa – yhtäällä ovat valtion joukot, toisaalla guerillat. Arvaamattomilla kaduilla kulkeva Chava (Carlos Padilla) on 11-vuotias poika, joka pelkää täyttää 12 vuotta: tällöin hänestä tulee valtiovallan silmissä asevelvollinen.

Kirsi Raitaranta

LAPSET SODASSA -paneeli The Silent Army -elokuvanäytöksen jälkeen. Yhteistyössä Voima-lehti, Suomen World Vision.