Kauhutähtiparaati

Kauhutähden leima ei juuri houkuttele näyttelijöitä, mutta legendaaristen kauhukasvojen nauttima suosio on kestävää ja intohimoista. Lajityypin historiaa tähtien kautta jäsentävä Kauhutähtiparaati kokoaa yhteen alan valovoimaiset ikonit ja oikoo käsityksiä kauhun harrastamisesta pelkkänä pelon ja inhon kulutuksena: monesti sitä haluaa vain olla vanhojen ystävien seurassa.

Teemasarjan elokuvat ja esitysajat

Hollywoodin ensimmäinen kauhutähti, kameleonttimainen Lon Chaney laittoi koko kehonsa likoon jalomielisissä ja fyysisesti vinksahtaneissa rooleissaan. Tod Browningin huikeassa The Unknownissa (1927) etsintäkuulutettu Chaney tekeytyy kädettömäksi sirkuksen veitsenheittäjäksi, johon ratsastaja Joan Crawford mieltyy. Hullu romantiikka alkaa pyöriä kovilla kierroksilla, kun rakastunut Alonzo amputoi kätensä oikeasti.

Lon Chaneyn manttelin perivät Universal-studion tähdet Bela Lugosi ja Boris Karloff. The Ravenissa (1935) Lugosi sai johtoaseman hulluna plastiikkakirurgina, joka toteuttaa Edgar Allan Poen karmeimpia ideoita omassa kidutuskammiossaan. Karloff on hirviömäiseen kuntoon tohtoroitu assistentti.

Frankensteinin luomuksena tunnettu Karloff palasi mahtiosaansa Son of Frankensteinissa (1939), joka kuuluu Universal-kauhun komeimpaan kärkeen. Keskushahmot ovat Lugosi hirttämättömänä Ygor-kyttyräselkänä ja elegantti Basil Rathbone isänsä työtä jatkavana Wolf von Frankensteinina. Yksikätisen poliisin esittäjä Lionel Atwill päätyi sarjan vakiokasvoksi.

Hintelä John Carradine teki Kauhutohtorissa (The Unearthly, 1957) tyypillisen roolin ikuista elämää elinsiirroilla etsivänä tutkijana, jonka kellari täyttyy petomaisista mutanteista. Kömpelöä sympaattisuutta lisää b-kauhun ruotsalaisvahvistus, jykevä Tor Johnson apurina nimeltä Lobo.

Elämäntyö-Oscarilla palkitun Roger Cormanin tärkeimmät ohjaukset ovat 1960-luvun Poe-tulkintoja, joiden keulakuvana tyyliniekka Vincent Price nousi lopullisesti tähteyteen. Humoristisessa keskiaikafantasiassa Korppi (1963) velhot Price ja Peter Lorre mittelevät pahan Karloffin kanssa. Nuorena sankarina nähdään Jack Nicholson.

Ensin Ingmar Bergmanille tarjottu Punaisen surman naamio (1964) on Cormanin ja kuvaaja Nicolas Roegin loisteliaimpia töitä. Saatananpalvojaruhtinas Prosperon (Price) ruton vaivaama valtakunta muistuttaa Seitsemättä sinettiä hehkuvissa väreissä. Poen Hyppysammakko-novelliin perustuvassa sivujuonessa ilkeä ylimys (Patrick Magee) kohtaa hovikääpiön koston.

Terrorin vallassa (1963) syntyi Korpin lavasteissa. Cormanilla oli apuohjaajina nousevat kyvyt Francis Ford Coppola, Jack Hill, Monte Hellman ja Jack Nicholson. Nicholson on aavenaiseen rakastunut Napoleonin sotilas ja Karloff synkkä linnanherra.

Terrorin vallassa -materiaalia kierrätti Peter Bogdanovichin tiheätunnelmainen Targets (1968), jonka kuvauksiin Corman luovutti Karloffin kahdeksi päiväksi. Klassiselle kauhulle hyvästejä jättävässä elokuvassa tarkka-ampuja vaanii drive-in-teatterin yleisöä. Karloff nähdään omaelämäkerrallisessa roolissa iäkkäänä kauhutähti Byron Orlokina.

Brittiläisen Tigon-yhtiön H.P. Lovecraft -filmatisointi Curse of the Crimson Altar (1968) toi yhteen viimeisiään vedelleen Karloffin ja Christopher Leen. Genren ikonisin naisnäyttelijä Barbara Steele on papitar, joka ilmestyy keskelle maalaiskartanon paholaismaisia ja sadomasokistisia menoja. Hovimestarina irrottelee Michael Gough.

Christopher Lee haki vaihtelua Hammer-tuotannoista mannermaisessa Dracula-filmatisoinnissa. Vastikään elämäntyö-Goyalla palkitun Jess Francon perinnetietoinen Verenhimoinen Dracula (1970) pysyy uskollisena Bram Stokerin romaanille. 2009 ritariksi lyödyn Leen rinnalla nähdään Klaus Kinski, Herbert Lom ja Francon muusa Soledad Miranda.

Al Adamsonin b-elokuvat olivat 1940-luvun Universal-hirviökauhun ja rokkaavien modernien mausteiden hellyttävää sekamelskaa. Dracula vs. Frankensteinissa (Verimessu, 1971) Universal-veteraanit J. Carrol Naish ja Lon Chaney Jr. palasivat alkuperäisiin laboratoriokulisseihin ja tekivät jäähyväisroolinsa Frankensteinina ja puolikuolleena kirvesmurhaajana. Mukaan mahtuivat myös Dracula, prätkäjengi ja kauhufanien kuningas Forrest J Ackerman.

Hammer-yhtiön kilpailija Amicus erikoistui episodielokuviin. Psyko-kirjailija Robert Blochin tarinoista koostuvassa The House That Dripped Bloodissa (1971) Hammerin toinen johtotähti Peter Cushing joutuu vahanuken pauloihin, Christopher Lee pelkää tyttärensä maagisia voimia ja Ingrid Pitt on vampyyrielokuvien tähtönen.

Freddie Francisin Haudan tuolta puolen (Tales from the Crypt, 1972) pohjautui EC-yhtiön kiellettyihin kauhusarjakuviin. Hautaholvin vartija Ralph Richardson näyttää vierailijoilleen tulevaisuuden: Joan Collins kohtaa tappajajoulupukin, Cushing nousee haudasta ja Patrick Magee johdattaa sokeiden hoitolaitoksen asukit kapinaan.

Roy Ward Bakerin ohjaama The Monster Club (1980) on Amicus-tuottaja Milton Subotskyn viimeisiä antologioita. Ainoassa vampyyriroolissaan Vincent Price kutsuu kauhukirjailija John Carradinen kuulemaan hirviöiden rock-klubin tarinoita. Vampyyrintappaja Donald Pleasence vaanii Britt Eklandin perhettä.

Pete Walkerin Kauhujen talo (House of the Long Shadows, 1983) toi ainoan kerran yhteen nelikon Price, Lee, Cushing & Carradine. Klassisen kauhun kulta-aikoihin palaavassa komediallisessa tunnelmoinnissa kirjailija yrittää voittaa vedon kirjoittamalla romaanin 24 tunnissa.

Mehevässä tieteiskauhupaketissa Ilman varoitusta (Without Warning, 1980) takametsissä saalistava avaruusolio saa vastaansa parkkiintuneita paikallisia, esittäjinään varmat kulttikasvot Jack Palance, Martin Landau, Cameron Mitchell ja Neville Brand. Pannukakkumaisella heittoaseella varustettu muukalainen on Mannerheim-maskeeraajaksi kaavaillun Oscar-voittaja Greg Cannomin käsialaa.

Jack Sholderin Armoton yö (Alone in the Dark, 1982) on slasher-buumin idearikkaimpia edustajia. Sibeliusta kuuntelevan eksentrikkopsykiatrin Donald Pleasencen vaaralliset potilaat pakenevat sähkökatkon turvin suljetulta osastolta Jack Palancen ja Martin Landaun johdolla. Tom Savinin efektein vahvistettu unimainen amok-juoksu vie psykopaatit new wave -rockpiireihin.

Psykossa järkyttäneen Janet Leighin tytär Jamie Lee Curtis nousi 1980-luvun kauhun kysytyimmäksi naiseksi. Leigh ja Curtis kohtasivat John Carpenterin huuruisen tarunomaisessa Usvassa (1980), jossa satavuotisjuhliin valmistautuvan rannikkokaupungin menneisyydestä purjehtii kostajien aavelaiva.

Carpenterin intensiivisessä Pimeyden valtiaassa (1987) paholainen tekee tuloaan ränsistyneen kirkon kellariin. Donald Pleasence esittää salaisuuden jäljille pääsevää pappia. Zombimaisena pultsarina näyttäytyy Alice Cooper.

Toinen kauhurokkari Rob Zombie ohjasi persoonallisen uudelleentulkinnan Carpenterin maineikkaimmasta työstä. Halloween (2007) on oikea 1970–1990-lukujen genrekasvojen luokkakokous: joukossa Malcolm McDowell, Udo Kier, Brad Dourif, Danny Trejo, Sybil Danning ja Sid Haig.

Lauri Lehtinen & Antti Suonio
Sarja on toteutettu yhteistyössä Night Visions -yhdistyksen kanssa.