Docpoint: Robert Flaherty
Robert Flaherty (1884-1951) oli dokumenttielokuvan suuri runoilija. Ei-fiktiivisiä elokuvia oli tehty tuhansin, mutta Flahertysta tuli ei-fiktiivisen elokuvan ensimmäinen persoonallinen, tietoinen taiteilija.
Teemasarjan elokuvat ja esitysajat
Flaherty syntyi irlantilaistaustaiseen malminetsijäperheeseen ja otti kameran mukaansa Hudsonlahdelle. Nanook, pakkasen poika (1922) oli humoristinen, näkemyksellinen mestariteos inuitien perinteisestä elämäntavasta, olemassaolon taistelusta Pohjolan luonnon armoilla.
Paramount-yhtiön varoilla Flaherty matkusti kolmeksi vuodeksi Samoalle, jossa valmistui Moana, auringon poika (1926). Nähtiin paratiisillinen kuvaus elämän virtauksesta ja Moana-pojan kasvusta lapsuudesta aikuisuuteen. Termin "dokumentaarinen" toi englanninkieliseen elokuvakritiikkiin John Grierson arvioidessaan Moanaa.
Griersonista tuli Britannian dokumenttikoulukunnan isä, ja hän kutsui Flahertyn Englantiin, tuloksena Industrial Britain (1933). Aransaaren mies (1934) toi Flahertyn sukujuurilleen Irlantiin. Siinä Atlantin valtameren kalastajat taistelevat saarellaan kerrostalon korkuisia aaltoja vastaan ja pyydystävät haita Flahertyn pyynnöstä ikivanhoilla menetelmillä.
Jälleen kerran Flaherty tarttui suurtuottajan houkutukseen ja lähti Alexander Kordan varoilla Intiaan, irtisanoutuen kuitenkin Zoltan Kordan tuomista kerronnallisista puitteista Rudyard Kipling -filmatisointiin Elefanttipoika (1937), jossa nuori poika tulee oppaaksi viidakossa.
Toisen maailmansodan aikana Flaherty palasi kotimaahansa Yhdysvaltoihin. The Land (1942) oli ekologinen näkemys Mississipin alueen eroosiosta. Standard Oilin rahoittamana Flaherty ohjasi viimeisen elokuvansa, mestarillisen Louisiana Storyn (1948), jossa bayou country koetaan cajunpojan silmin.
AA
Monica Flahertyn vuonna 1981 alkuperäisellä samoalaismusiikilla sonorisoima Moana-laitos nähdään Suomen ensiesityksenä. Kiitos: Sami van Ingen. - Mukana ovat myös lyhytelokuvat The Potterymaker (1925) ja The Twenty-Four Dollar Island (1927).