Rohmer ja Murnau
Eric Rohmer oli paitsi elokuvaohjaaja myös huomattava elokuvan historioitsija, kriitikko ja opettaja. Vuonna 1957 hän julkaisi yhdessä Claude Chabrolin kanssa ensimmäisen vakavan kirjan laajuisen tutkielman Alfred Hitchcockista.
Vuonna 1977 ilmestyi Rohmerin väitöskirja L'Organisation de l'espace dans le Faust de Murnau. Näin Rohmer kirjoittaa sen esipuheessa:
"Kaikista elokuvantekijöistä F.W. Murnau on osannut jäsentää elokuviensa tilaa tarkimmin ja kekseliäimmin. Jo ensi silmäyksellä huomaa, että koko valkokangas on pienintä yksityiskohtaa myöten ja kaiken aikaa eloisa. Saamme vaikutelman kaikkien kuvailmaisun osatekijöiden täydellisestä hallinnasta sekä mielikuvituksesta, joka luo ja yhdistelee jatkuvasti uusia muotoja."
Elokuvan mestari Murnau (*1888 Bielefeld, †1931 Santa Monica) opiskeli taidehistoriaa Heidelbergissä, näytteli Shakespeare-osia Max Reinhardtin ohjauksessa, taisteli ensimmäisessä maailmansodassa ilmavoimissa ja oli komppaniansa ainoita eloonjääneitä Verdunissa.
Murnau toi elokuvan ensimmäiseen Dracula-tulkintaan Nosferatu (1922) omaperäisen kerronnallisen aikatilan. Murnaun veroista henkistynyttä kauhua on sittemmin harvoin tavoitettu, ja Max Schreck nimiroolissa on unohtumaton.
Murnaun kuvallinen taikuus oli käsite, ja hänen saksalaisten elokuviensa tuottajaksi tuli Ufan Erich Pommer mahtavine voimavaroineen. Viimeinen mies (1924) on elokuvan historian suuria käänne-elokuvia. Liikkuva kamera mobilisoi urbaanin kuva-avaruuden tavalla, joka hämmästytti Hollywoodiakin.
Murnaun visuaalinen loisto huipentui Faustiin (1926). Kansankirjoista oopperoihin tuttu renessanssin perustarina toimi librettona suurenmoiselle visuaaliselle fantasialle.
Murnau kutsuttiin Hollywoodiin Foxin studioille. Auringonnousu (1927), mykän elokuvan myöhäinen loistosaavutus, äänestettiin 1958 Cahiers du Cinémassa "maailman kauneimmaksi elokuvaksi".
Tabu (1931) oli Tahiti-näkynä Paul Gauguinin maalausten veroinen. Se jäi ohjaajan kauneustajun testamentiksi, kun Murnau kuoli auto-onnettomuudessa matkalla ensi-iltaan.
Antti Alanen