Marx-veljekset

Marx-veljekset toivat äänielokuvaan uudenlaisen absurdin komedian, jota he olivat kehitelleet Amerikan näyttämölavoilla jo vuosia. Chico (1886-1961), Harpo (1888-1964), Groucho (1890-1977) ja Zeppo (1901-1979) Marx syntyivät New Yorkissa. Minnie-äiti kannusti poikiaan soittamaan, laulamaan ja näyttelemään.

Veljekset aloittivat show-­ammattilaisina vuoden 1905 kieppeillä ja kehittivät taitojaan kovienkin aikojen mankelissa, kunnes kokivat vuonna 1924 läpimurron Broadwaylla. Heidän hahmonsa ja tyylinsä olivat silloin jo täysin kehittyneet. Elokuviin veljekset keksi Paramount-yhtiö, joka alkoi kuvata heitä Astoria-­studiollaan New Yorkissa.

Kookospähkinöitä (1929), taltiointi George S. Kaufmanin ja Irving Berlinin musiikkikomediasta, on kullanarvoinen näyte veljesten anarkistisesta maailmasta alkuperäisessä muodossaan. ”Kuin paholaiset vieraalta planeetalta he tekevät invaasion juonen sovinnaiseen, romanttiseen varustukseen ja tuhoavat kaiken näköpiirissään” (Paul D. Zimmermann ja Burt Goldblatt).

Koirankekseissä (1930), toisessa Broadway-hitin taltioinnissa, veljesten hahmot kiteytyivät. Rouva Rittenhousen (Margaret Dumont) vieraina ovat kuuluisa Afrikan tutkija kapteeni Spaulding (Groucho), maineikas konserttipianisti Ravelli (Chico) ja mykkä professori (Harpo). Elokuva on merkittävä varhainen satiiri mediamaailmasta. Pintajulkkiksiin liittyvä identiteettisekaannus saavuttaa sellaiset mitat, että Groucho pyytää meitä tarkistamaan ohjelmasta, kuka hän on.

Neljä nolattua neroa (Monkey Business, 1931) oli veljesten ensimmäinen alkuperäiskäsikirjoitukseen perustuva elokuva ja myös ensimmäinen, joka kuvattiin Hollywoodissa. Veljekset saapuvat savusillitynnyreihin kätkeytyneinä salamatkustajina, ja Groucho tanssii kuuman tangon Thelma Toddin kanssa.

Hevosen sulissa (1932) Groucho on soluttautunut yliopiston professoriksi, joka ilmaisee maailmankatsomuksensa laululla ”I’m Against It”. Sekaannus salakapakassa sotkee jalkapallojoukkueen miehityksen, ja Thelma Todd esittää taas viehättävää vamppia.

Viimeiseen Paramount-elokuvaansa Neljä naurettavaa naapuria (Duck Soup, 1933) veljekset saivat parhaan ohjaajansa Leo McCareyn. Freedonian presidenttinä Groucho johtaa valtakunnan kaaokseen, ja diplomatian puutteellaan hän sytyttää sodan. Suhde valtakunnan rahasäkkiin rouva Teasdaleenkin (Margaret Dumont) on vaakalaudalla kun presidentti julistaa: ”taistelen kunniasi puolesta – mikä on enemmän kuin sinä olet koskaan tehnyt”.

Ilta oopperassa (1935) oli veljesten ensimmäinen elokuva MGM:lle. Budjetti vankkeni, juoni jäntevöityi, romantiikka lisääntyi, anarkkisuus laimeni ja sympaattisuus kasvoi. Valmisteluihin sisältyi kuukauden kiertue elävälle yleisölle. Tuloksena vaivasta oli veljesten suurin menestyselokuva ja pohjakaava heidän loppu-uralleen.

Päivä kilpa-ajoissa (1937) oli vielä täyttä tavaraa. Parantolaa uhkaa muuttuminen raviradan kasinoksi, ja ainoastaan luulosairaan leskirouvan (Margaret Dumont) tuki voi pelastaa sen. Peliin vedetään Grouchon näyttelemä konitohtori Hackenbush (”edellinen potilaani voitti Kentucky Derbyn”), Chicon esittämä jäätelökauppias joka myy mielipuolisia ravivihjeitä sekä Harpon tulkitsema kilparatsastaja.

Tämän jälkeen veljesten elokuvien taso laski, mutta ”huonoinkin Marx-veljesten elokuva on parempaa kuin useimmat muut asiat mitä voin kuvitella” (James Agee).

Päivä sirkuksessa (1939) -elokuvassa Groucho tulkitsee lakimiestä (”legal eagle”) nimeltä J. Cheever Loophole ja esittää yhden hauskimmista lauluistaan. Harpo ja Chico pelastavat sirkuksen, ja Margaret Dumontista tehdään elävä tykinkuula.

Päivä lännessä (1940) alkaa lupaavasti rautatieasemalla, missä veljekset huijaavat toisiltaan rahaa matkalippuun. Villissä lännessä veljesten komiikka ei ota tulta, mutta elokuva päättyy huimaan takaa-ajoon junassa.

Päivä tavaratalossa (1941) oli astetta parempi. Vauras leskirouva (Margaret Dumont) palkkaa salapoliisi Wolf J. Flywheelin (Groucho) selvittämään hämäriä puuhia tavaratalossa. Harpo on etsivän autonkuljettaja, ja hänen ystävänsä Chico on pianonsoitonopettaja.

Veljesten jäähyväiselokuvan Sardiinimysteerion (Love Happy, 1949) käsikirjoittajina olivat itse Frank Tashlin ja Ben Hecht, Harpo on hyvässä vauhdissa ainoassa pääroolissaan (aihekin oli hänen), ja Groucho on elähtänyt salapoliisi Sam Grunion, jonka saa piristymään ainoastaan nuori Marilyn Monroe.

Antti Alanen