Krzysztof Kieslowski

Łódzin elokuvakoulu on tuottanut monta lahjakkuutta. Puolalaisen elokuvan raskassarjalaiset Jerzy Skolimowski, Andrzej Wajda, Krzysztof Zanussi, Roman Polanski, Agnieszka Holland ja Krzysztof Kieslowski ovat kaikki sen kasvatteja.

Yhteneväiset lähtökohdat ovat kuitenkin tuottaneet hyvin erilaisia tekijöitä. Zanussi ja Wajda ovat elokuvissaan paneutuneet politiikkaan sekä historiallisiin ja kirjallisiin aiheisiin. Psykologisesta draamasta ja genre-elokuvista viehättynyt Polanski puolestaan suuntasi jo varhain länteen.

Vuonna 1996 kuollut Kieslowski taasen pysytteli visusti yksityisen moraalin ja henkilökohtaisen kokemuksen alueella. Kieslowski aloitti dokumentaristina mutta siirtyi fiktioon huomattuaan, että hän ei voinut olla varma siitä, ettei hänen elokuvillaan ollut vaikutusta niissä kuvattujen ihmisten elämään. Fiktion parissa oli helpompaa olla rehellinen.

Toisessa fiktioelokuvassaan Arvessa (1976) Kieslowski kuvaa pohjimmiltaan hyvää tarkoittavan ihmisen – teollisuusjohtajan – asemaa sosialistisen suunnitelmatalouden ja yksityisten ihmisten puristuksissa. Bednarz perustaa vanhaan kotikaupunkiinsa uutta tehdasta, jota paikalliset vastustavat kiivaasti.

Arpi-elokuvan teemaa jatkaa ohjaajalle kansainvälistä mainetta jo aikanaan tuonut Amatööri (1979). Filmikärpäsen tartuttama Filip kuvaa alkuun innokkaasti perhettään, mutta astuu pian kameroineen myös julkisen alueelle ja tallentaa menestyksekkäästi paikallisen tehtaan juhlat. Elokuva vie miehen mennessään, mutta todellisuuden rehellisellä tallentamisella on seurauksia, jotka avautuvat amatöörille vasta vähitellen.

Lyhyt elokuva tappamisesta (1988) ja Lyhyt elokuva rakkaudesta (1988) -elokuvat juontuvat Kieslowskin Raamatun kymmeneen käskyyn pohjaavasta Dekalog-televisiosarjasta. Varsovalaiseen lähiöön sijoittuvissa jaksoissa Kieslowski hahmottaa moraalisten kysymysten ohella puolalaisen yhteiskunnan mentaalista tilaa rautaesiripun murtumisen kynnyksellä. 5. ja 6. käskystä tehtiin pidennetyt elokuvateatteriversiot, jotka avasivat Kieslowskin kansainvälisen uran.

Vaikka Kieslowskin puolalaiset elokuvat eivät suoranaisesti olleet yhteiskunnallisrealistisia kuvauksia, niiden pohjalla uhkui puolalainen todellisuus. Kieslowskin kansainvälisiä tuotantoja sen sijaan leimaa esteettinen tyylittely, joka syntyi yhteistyössä käsikirjoittaja Krzysztof Piesiewiczin, kuvaaja Sławomir Idziakin ja säveltäjä Zbigniew Preisnerin kanssa. Veronikan kaksoiselämässä (1991) Kieslowski luo henkisen yhteyden puolalaisen Weronikan ja ranskalaisen Veroniquén välille.

Eurooppalaisen taide-elokuvan keskiöön Kieslowski kanonisoitiin viimeistään väritrilogiallaan, joka kertoo naisesta (Kolme väriä: sininen, 1993), miehestä (Kolme väriä: valkoinen, 1994) ja miehestä ja naisesta (Kolme väriä: punainen, 1994).

Pasi Nyyssönen