Kesän tähdet
Viime vuonna tuli kuluneeksi 100 vuotta ensimmäisten elokuvatähtien synnystä, ja yhä edelleen tähdet ovat elokuvien yleisökiinnostuksen tae yli muiden. He ovat myös "aikakauden tiivistelmä ja lyhyt kronikka", Hamletia mukaillaksemme. Kesäisessä sarjassamme muistellaan kahta poismennyttä Hollywood-tähteä ja ranskalaisen ja italialaisen elokuvan valovoimaisia naisia.
JENNIFER JONES (1919–2009) teki monipuolisen uran tuottajamiehensä David O. Selznickin suojeluksessa. Yllätysvetoihin kuului John Hustonin Italiassa kuvaama irrottelu Afrikan aarre, johon tähtimagiaa toivat myös Humphrey Bogart, Gina Lollobrigida, Robert Morley, Peter Lorre ja Bernard Lee.
JEAN SIMMONS (1929–2010) nousi brittielokuvan huipputuotantoon teinityttönä ja jatkoi näyttelemistä Hollywoodissa koko ikänsä. Laurence Olivierin legendaarisessa Hamletissa (1947) 18-vuotias Simmons sai Ophelian roolin.
ALIDA VALLI (1921–2006) oli italialaisen elokuvan upean arvoituksellinen ja syvällinen näyttelijä, joka esiintyi suurissa kansainvälisissä tuotannoissa. Carol Reedin Kolmannessa miehessä (1949) hän esitti Harry Limen (Orson Welles) rakastettua.
JEANNE MOREAUSTA (*1928) tuli uuden aallon muusa, ja hän on esiintynyt useamman taiteilijaneron elokuvissa kuin kukaan muu. Joseph Losey sai hänet nimirooliin eroottiseen Venetsia-painajaiseensa Eeva (1962, esitämme 115 minuutin version). François Truffaut esitteli hänet koston enkelinä elokuvassa Morsian pukeutui mustaan (1968), joka on kunnianosoitus Alfred Hitchcockille.
SILVANA MANGANO (1930-1989) nousi tähdeksi neorealismin kauden vahvareitisenä riisinpoimijana ja sai haastavia rooleja halki vuosikymmenten. Pier Paolo Pasolinin Oidipuksessa (1967) hän sai äiti Iokasten roolin. Nimiroolia esitti Franco Citti, ja Meropena oli Alida Valli.
MONICA VITTI (*1931) ja LEA MASSARI (*1933) saivat pääosat elokuvamodernismin läpimurtoteoksessa, Michelangelo Antonionin Seikkailussa, ja heistä tuli myös uudenaikaisen herkän näyttelemistyylin tienraivaajia.
LUCIA BOSÈ (*1931) sai monen italialaisen naistähden tavoin alun uralleen missinä. Antonionin elokuvissa hän sai heti haastavia rooleja, ja Luis Buñuelin poliittisessa trillerissä Veri kuohuu (1955) hän on uljaassa pääroolissa Georges Marchalin rinnalla.
SOPHIA LOREN (*1934) aloitti elokuvauransa povipommina mutta laajensi skaalaansa tuottajamiehensä Carlo Pontin suojeluksessa. Alberto Moravian romaaniin perustuva, Vittorio De Sican ohjaama järisyttävä Kaksi naista (La ciociara, 1960) käsittelee yhä traagisen ajankohtaista teemaa naisista sodan uhreina.
CLAUDIA CARDINALE (*1938) oli missi hänkin, ja hänen suojelijakseen tuli tuottajamies Franco Cristaldi. Valerio Zurlinin Tyttö ja laukku (1961) on hienostuneen vähäeleinen kuvaus nuorten rakkaudesta. Cardinale esittää nuorta neitoa, joka on jo kuitenkin poikaa kokeneempi.
ROMY SCHNEIDER (1938-1982), Sissi-elokuvien itävaltalainen tähti, asettui vuonna 1959 Ranskaan ja tulkitsi koko uransa ajan kiehtovasti ikäisiään naisia. Tähdeksi hienoihin modernin porvarillisen elämäntavan kuvauksiinsa hänet löysi Claude Sautet. Sarjan avauksena valmistui Sellaista on elämä (1969), vastanäyttelijänä Michel Piccoli.
CATHERINE DENEUVE (*1943), yksi niistä tähdistä, jotka ovat saaneet henkilöidä Ranskan tunnusnaista Mariannea, on ollut aina myös älykköohjaajien suosiossa. Roman Polanskin Inhossa (1965) Deneuve tulkitsee yksinäisyyttä ja mielen pirstoutumista unohtumattomasti.
STEFANIA SANDRELLI (*1946) nousi tähdeksi italialaisissa komedioissa. Hänen monipuolisuutensa oivalsi Bernardo Bertolucci. Alberto Moravian romaaniin perustuvassa Fasistissa (1970) hän esittää homoseksuaalisuutensa torjuvan päähenkilön (Jean-Louis Trintignant) vaimoa.
ISABELLE ADJANI (*1955) oli jo kunnostautunut teatterin klassisissa rooleissa, kun François Truffaut löysi hänet Adèlen tarinan (1975) pääosaan Victor Hugon traagiseksi tyttäreksi, joka elää hullun rakkauden vallassa.
ORNELLA MUTI (*1955) nousi italialaisen elokuvan sävähdyttävimmäksi kaunottareksi 1970-luvulla. Volker Schlöndorffin Marcel Proust -filmatisoinnissa Swannin rakkaus (1984) Muti sai Odetten, tulevan rouva Swannin, roolin. Swannia itseään esitti Jeremy Irons ja paroni Charlusia Alain Delon.
EMMANUELLE BEART (*1963) sai lumoavan läpimurtonsa 1980-luvulla. Claude Sautet'n poikkeuksellisessa muusikkodraamassa Tunteeton sydän (1992) Béartin silloinen mies Daniel Auteuil sai tunnevammaisen Stéphanen roolin.
JULIETTE BINOCHE (*1964) on teatteripohjalta ponnistava näyttelijä, joka tuo rooleihinsa älykästä särmää. Binoche esiintyi Daniel Day-Lewisin ja Lena Olinin kanssa Philip Kaufmanin Milan Kundera -filmatisoinnissa Olemisen sietämätön keveys (1987), joka kuvaa Prahan kevättä ennen Tšekkoslovakian miehitystä vuonna 1968. Michael Haneken Kätketyssä (2005) Binoche esittää Daniel Auteuilin kanssa avioparia, jonka kotirauhaa horjuttavat omituiset videokasetit.
SANDRINE BONNAIRE (*1967), joka nousi tähdeksi teini-ikäisenä, ei ole pelännyt haastavia rooleja silloin eikä myöhemminkään. Patrice Leconten ohjaamassa Georges Simenon -filmatisoinnissa Monsieur Hire (1988) Bonnaire esittää yksinäisen, rikoksestakin epäillyn miehen (Michel Blanc) sanattomien toiveiden kohdetta.
Antti Alanen