Eurotica

Vuosikymmeniä sitten eroottiset draamat ja komediat muodostivat eurooppalaisen elokuvan tukipylvään, jonka varassa valmistui helppojen rahastusten lisäksi kunnianhimoista ja tyylikästä ilmaisua. Aistillisuuden aikaa muisteleva Eurotica tarjoaa harvoin nähtyjä mestariohjaajien latauksia sekä unelmateollisuuden aluskasvillisuuden komeita kukkia.

Wet Dreams (1974) on Amsterdamin samannimisen seksielokuvafestivaalin tuottama kokoelma 13 kulttuurivaikuttajan uskallettujen unien filmatisointeja. Veteraaniohjaaja Nicholas Ray esitti episodissaan kahta roolia. Muita tekijöitä ovat Dusan Makavejev salanimellä Sam Rotterdam, Jeesus-projekteillaan kuohuttanut tanskalainen Jens Jørgen Thorsen ja kosmopoliittinen pornopioneeri Lasse Braun.

Makaaberin erotiikan spesialisti Jess Franco lähti maailmalle 1960-luvun ahdasmielisestä Espanjasta. Berliinissä tehty arvoituksellinen Necronomicon (Succubus, 1969) on tuotteliaan kulttiohjaajan parhaita töitä. Hallusinaatioiden rajalla elävän s/m-yökerhotähden lumoava esittäjä Janine Reynaud innosti rahoittajia ja iso budjetti mahdollisti upeat ulkoiset puitteet Karl Lagerfeldin pukuja myöten. Fritz Lang hehkutti Francon mysteeriä eroottisena suosikkinaan.

Monien avantgarde-ohjaajien tavoin unkarilainen uudistaja Miklós Jancsó yhdisti 1970-luvulla seksin ja yhteiskunnalliset teemat. Ihmisten paheet (1976) selittää Mayerling-tragedian Itävalta-Unkarin prinssin salatulla elostelukapinalla. Vanhan vallan miehet katkaisevat orgiat visuaalisesti mahtavassa vaihtoehtohistoriassa. Tuleva vapaan rakkauden poliitikko Ilona “Cicciolina” Staller nähdään sivuosassa.

Rakennemuutosten taitaja Alain Robbe-Grillet ujutti monimielistä fetissikuvastoa alati lähtöruutuun palaaviin tarinoihinsa. Leikkiä tulella (1975) lähettää etsivä Jean-Louis Trintignant’n paheellisiin piireihin siepatun miljonäärin tyttären jäljille. Robbe-Grillet’n visioissa Pariisin ooppera muuttuu erikoisbordelliksi, jossa kiellettyjä fantasioita toteuttaa Sylvia Kristel.

Arthouse-erotiikan kärkinimen Walerian Borowczykin La Marge (1976) on koskettavan pelkistetty aikuisten satu liikemiehen rakkaudesta katunaiseen. Sylvia Kristel ja Andy Warholin supertähti Joe Dallesandro sopivat hienosti kovaonniseksi pariksi. Dramaattisia kohokohtia tahdittaa Elton John.

Kiitetty naisohjaaja Nelly Kaplan teki onnistuneen eroottisen aluevaltauksen Emmanuelle Arsan -filmatisoinnilla Nea – niin nuori... niin utelias (1976). Salanimellä kohuromaanin kirjoittavan teinitytön tarina sisältää maagisia aineksia, kostokuvioita ja yhteyksiä sekä Arsanin että Kaplanin elämänvaiheisiin.

Emmanuellen jalanjälkiä seurasi myös Sergio Bergonzellin kitsch-aarre Joy (1983). Isähahmoa etsivä huippumalli irrottelee Pariisin maanalaisilla kinky-klubeilla ja henkistyy tantraseksin avulla, mutta juppityylinen sisustus ja muoti tuntuvat edustavan hekuman korkeinta astetta. Elektroninen pop (mm. Brian Eno) ja unijaksojen ”psykologiset” tiikerit täydentävät häikäisevän 1980-lukulaista sielunmaisemaa.

Sergio Leonen kuvaajan Massimo Dallamanon ohjaama Venus in Furs (1968) on Leopold von Sacher-Masochin klassikkoromaanin elegantti ja uskollinen sovitus, jossa pariskunnan sadomasokistiset pelit saavat vaarallisia muotoja. Italian 1970-luvun johtava seksisymboli Laura Antonelli näytteli elokuvassa ensimmäisen pääroolinsa.

Kauhuohjaajana myöhemmin profiloituneen Lucio Fulcin hulvaton Senaattori eksyy erotiikkaan (1972) kertoo katolisen salaliiton aivopesemästä senaattorista (Lando Buzzanca), joka kärähtää pakkomielteisestä takapuolten nipistelystä. Laura Antonellin esittämä hemaiseva nunna yrittää auttaa poloista poliitikkoa. Huimia unijaksoja vyöryttävän fantasian mediapiikittely ennustaa osuvasti Berlusconin kautta.

Italian tuotteliain ohjaaja Joe D’Amato teki yli-inhimillisen määrän seksielokuvia, joista Tohtorin intiimi palvelu (1977) erottuu edukseen nasevan käsikirjoituksen voimalla. Monipuolisesti kyvykäs gynekologi (Renzo Montagnani) on huijauksilla ja irtosuhteilla ilakoivan komedian antisankari.

Vihaisena vasemmistolaisena uransa aloittanut Salvatore Samperi erikoistui haastamaan porvarillisia konventioita ja seksuaalisia tabuja. Ensiluokkainen eroottis-psykologinen draama Rakkauden hämärät kohteet (1984) pureutuu muotisuunnittelijanaisen ja tämän sulkeutuneen teini-ikäisen veljen mutkikkaaseen suhteeseen.

Länsi-Saksa tuotti puolivillaisten nahkahousufarssien ohessa muutamia ytimekkäitä onnistumisia. F. J. Gottliebin etevässä draamakomediassa Tuo mainio pukki lentävässä koneessaan (1977) urheilua tuijottavaan mieheensä kypsynyt sankaritar löytää uutta kipinää Erica Jongin kirjoista ja ilmailevan playboyn seurasta. Tähtikaartissa ilahduttavat spagettisankari Gianni Garko, nuorekas Olivia Pascal sekä säväyttävä transseksuaali Ajita Wilson.

Lauri Lehtinen & Antti Suonio