Tarantino Connection II
Teemasarjan elokuvat ja esitysajat
Ohjaaja-käsikirjoittaja Quentin Tarantino on aikamme elokuvamaailman johtava cinefiili, jolle elokuvista puhumisella, niiden katselulla ja ohjaamisella ei ole suurta eroa.
Intohimo kaiken takana on iloinen aarteenetsintä elokuvahistorian varjoalueilla, jossa tärkeä snobismi tai camp-vähättely eivät kelpaa kartaksi. Vuoden 2004 suositun Tarantino Connection -sarjan jatko tuo Orioniin ohjaajan 2000-luvun elokuvien lisäksi valikoiman niiden olennaisia ja herkullisia innoittajia.
David Carradinen (1936–2009) uran huipensi kaksiosaisen Kill Bill -saagan (2003 & 2004) nimirooli näennäisen lempeänä salamurhaajien päällikkönä. Idän ja lännen kostotarujen synteesin esikuvista tärkeimmäksi nousee Toshiya Fujitan samuraielokuva Lady Snowblood (1973). Kalpea sankaritar (Meiko Kaji) on saanut syntyessään tehtävän tuhota äitinsä veriviholliset. Mangapohjainen teos on tyylikkäimpiä sarjakuvasovituksia kautta aikojen. Kill Bill otti elokuvasta talvisia taistoja ja teemaballadin, mutta myös juonirakenteita ja tunnetta.
Australian eksploitaation eli “ozploitaation” vaikutus näkyy Tarantinon tuotannossa, alkaen Kill Billin sairaalajakson viitteestä Richard Franklinin aussikauhuun Patrick ja hänen kuudes aistinsa (1978). Koomapotilas Patrick on kuin Carrien kyvyt saanut Norman Bates, jonka hoitajat joutuvat keskelle yliluonnollista vyörytystä.
Tarantinon ja Robert Rodriguezin kunnianosoitus eksploitaatioelokuvien grindhouse- ja double feature -perinteille jaettiin Euroopassa kahtia. Osat nähdään nyt ensi kertaa Helsingissä peräkkäin – höystettyinä nostalgisilla vuosikertatrailereilla! Rodriguezin scifi-splatterin Grindhou
se: Planet Terror (2007) alussa nähdään elokuvien Verinen varoitus ja Verentahrima morsian trailerit. Tarantinon autotrilleri Grindhouse: Death Proof (2007) saa seurakseen trailerit elokuvista Miehemme X: Tapaus kultatytöt, Kung-fu punainen salama ja Ammattitappaja (Il mercenario).
Death Proofin stuntnaiset jumaloivat valkoista vuoden 1970 Dodge Challengeria Richard C. Sarafianin elokuvasta Nasta laudassa (Vanishing Point, 1971). Eksistentiaalisessa takaa-ajodraamassa Barry Newmanin esittämä Kowalski yrittää ohjastaa ajopelinsä 15 tunnissa Coloradosta San Franciscoon poliisien hengittäessä niskaan.
Tarantinon Kunniattomat paskiaiset (Inglourious Basterds) on suoraa sukua Enzo G. Castellarin The Inglorious Bastardsille (1978). Korkeajännitys-henkisessä seikkailussa Bo Svensonin ja Fred Williamsonin johtamat amerikkalaisrentut saavat mahdottoman tehtävän miehitetyssä Ranskassa. Mikki Hiirtä ja Coca-Colaa vihaavan saksalaisupseerin purkaus on kuin Tarantinon kynästä.
Toisessa italosotaelokuvassa Punaiset baretit – itsemurhakommandot (1968) kohteena on natsien salainen lentokenttä. Komentoa pitää perusjermu Aldo Ray, jonka mukaan Kunniattomien paskiaisten Brad Pittin hahmo Aldo Raine on nimetty. Camillo Bazzonin ohjaaman elokuvan kameramiehenä toimi tuleva Ilmestyskirja. Nyt -maestro Vittorio Storaro.
Lauri Lehtinen, Antti Suonio