Robert Bresson

Robert Bressonin elokuvia 13.10.2009 – 10.01.2010

Sarja alkaa Les Archives Français du Film/CNC:n restauroimalla uudella kopiolla elokuvasta Synnin enkelit (1943). Harvinaisuutena nähdään myös taidemaalarina aloittaneen Bressonin ensimmäinen värielokuva, Dominique Sandan tähdittämä Suloinen nainen (1969), joka perustuu Dostojevskin tekstiin. (Esitysajat: Synnin enkelit 13.10. ja 16.10., Suloinen nainen 12.11. ja 15.11.)

Teemasarjan elokuvat ja esitysajat

Robert Bressonin ura Synnin enkeleistä (1943) Rahaan (1983) tuotti 40 vuodessa 13 elokuvaa, joiden tinkimättömyys ja persoonallisuus hakevat vertaa. Ajan valtavirtausten ulkopuolellakin Bresson vaikutti syvästi moderniin elokuvaan, ensin Ranskan uuteen aaltoon ja erityisesti Godardiin, sitten myös Straub-Huillet'n tuotantoon, Fassbinderiin, Wendersiin, Tarkovskiin.

Bressonin kuulu "transsendentaalinen tyyli" syntyy tavasta kuvata aineellista maailmaa ikään kuin siitä välittyisi jokin tuonpuoleinen olemus, pyrkimyksestä tavoittaa "sielu" esineiden kautta. Bressonin kehitys kulki kohti yhä suurempaa askeettisuutta, pelkistystä, olennaisuuksia. "Maalaustaiteen lailla elokuvan pitäisi rakentua suhteista", Bresson sanoi. "Luominen ei ole asioiden vääristämistä eikä niiden keksimistä, vaan uusien suhteiden antamista olemassaoleville asioille."

Kirjailija Jean Giraudoux teki dialogit Bressonin ensimmäiseen pitkään elokuvaan, luostarikuvaukseen Synnin enkelit (1943), jossa Bresson käsitteli jo sovituksen ja armon teemoja koruttomasti ja ankarasti. Orionissa näemme Les Archives Françaises du Film/CNC:n restauroiman uuden kopion.

Naisen kosto (1945) oli Jean Cocteaun dialogin siivittämä nykyaikaisversio Denis Diderot'n 1700-luvun romaanista. Tunteiden todellisuutta lähestytään naamioiden, lavastusten, teeskentelyjen ja juonittelujen kautta.

Papin päiväkirjassa (1951) Bresson kävi käsiksi Georges Bernanos'n sisäistyneeseen kuvaukseen uskonnollisesta kilvoituksesta, ja tuloksena on kirjallisen sovituksen ohittamaton mestariteos.

Kuolemaantuomittu on karannut (1956) perustuu Ranskan miehitysajan tositapaukseen, vastarintamies André Devignyn pakoon Gestapon vankilasta. Bresson on karsinut seikkailuelokuva-aiheesta kaiken ulkoisen loistokkuuden ja keskittyy vankilan arkiseen rutiiniin, paon kärsivälliseen valmisteluun. Jälleen fyysinen maailma henkistyy, ja Bresson tavoittaa vastarintaliikkeen ytimen.

Taskuvaras (1959) on aidosti bressonilainen muunnelma Dostojevskin "Rikoksesta ja rangaistuksesta", kuvaus pakkomielteestä jossa ihminen löytää itsensä kadottamalla itsensä, yksinäisyydestä joka kamppailee tien yhteyteen ja armoon.

Bressonin Jeanne d'Arc (1962) rajoittuu kuvaamaan Jeannen oikeudenkäyntiä säilyneiden pöytäkirjojen pohjalta. Tästä toteutuksesta ja näkemyksestä välittyvät paljaina ja sitä puhtaammin ne ainekset, joista monesti puitu pyhimystarina syntyi.

Balthazar (1966) on Bressonin avoimin ja kerroksisin elokuva, ohjaajan pitkäaikainen suunnitelma, joka voidaan kokea eräänlaisena runollisena yhteenvetona hänen keskeisistä aiheistaan. Bresson avaa kiehtovia ulottuvuuksia limittämällä Balthazar-aasin ja sitä ympäröivien ihmisten kohtalot.

Mouchette (1967) on Bressonin toinen Bernanos-sovitus. Elokuvan nimihenkilö on 14-vuotias tyttö, joka Balthazarin lailla saa vastaanottaa kovan ympäristön iskut, heijastaa sen itsekkyyttä ja raakuutta, olla uhri ja omatunto.

Kahdessa seuraavassa elokuvassaan Suloinen nainen (1969) ja Neljä yötä Pariisissa (1971) Bresson palasi Dostojevskin aiheisiin, jotka hän siirsi aikansa Pariisiin. Suloinen nainen on taidemaalarina aloittaneen Bressonin ensimmäinen värielokuva, jonka väreissä ja esineissä entistä selvemmin näkyy hänen materian tajunsa. Panttilainaajan ja hänen nuoren vaimonsa tarinassa heijastuu ihmisten sidos hengettömään materiaan ja lopullinen kyvyttömyys kommunikointiin ja rakkauteen. Neljä yötä Pariisissa puolestaan on vapaa sovitus monesti filmatusta "Valkeista öistä", tutkielma olemassaolon ahdistuksesta, unelmien ja toden ristiriidoista, elämän ja illuusioiden liukumisesta ulottumattomiin.

Pyöreän pöydän ritareissa (1974) Bresson käsitteli paria kuningas Arthurin tarun ympärille vuosisatojen myötä kietoutunutta sivuepisodia: pyhän Graalin maljan etsintää sekä Lancelot'n ja Guineveren rakkaustarinaa. Keskiaikainen legenda saa eleettömän, puhtaasti soivan tulkinnan.

Paholainen luultavasti (1977) nousee pariisilaisnuorison selvänäköisimmän osan tietoisuudesta ja sivuaa ekokatastrofia, politiikan mädännäisyyttä, uskonnon rappiota, kilpailu- ja kulutusyhteiskunnan mielettömyyttä. Elokuvaan sisältyy pessimistinen näkemys sivilisaation lopusta.

Vapaasti Tolstoin novelliin "Väärä kuponki" perustuva Raha (1983) vie pessimismin vielä pitemmälle: maailma näyttäytyy pimeyden ja pahuuden noidankehänä, jossa hyvyydellä ei ole käyttöä. Syyllisyys on yhteinen ja jakamaton. Raha on kauhua pimeyden edessä.

Sakari Toiviainen ja Satu Laaksonen