Raymond Chandler ja film noir

Teemasarjan elokuvat ja esitysaikataulu

Raymond Chandlerin (1888-1959) kovaksikeitetyt rikosromaanit ovat film noirin rikastettua polttoainetta. Vanhemman kollegansa Dashiell Hammettin tavoin Chandler aloitti kirjailijan uransa 1920-luvulla perustetussa Black Mask -lehdessä, johon hän kirjoitti dekkarinovelleja. Chandler kirjoitti seitsemän rikosromaania, joista neljä päätyi valkokankaalle. Lisäksi hän vaikutti tummanpuhuvaan elokuvagenreen käsikirjoittajana, jonka kynästä virtasi iskevää dialogia.

Nainen ilman omaatuntoaNainen ilman omaatuntoa (1944) on film noirin kovinta ydintä. Uusi rakas ja tuplattu henkivakuutus ovat hyviä motiiveja puolison murhalle. James M. Cain haistoi 1920-luvun lopun rikoksessa kirjallista hohtoa ja Raymond Chandler muokkasi Cainin romaanin – yhdessä ohjaaja Billy Wilderin kanssa – elokuvaksi.  Chandler käsikirjoitti myös Alfred Hitchcockin Muukalaisia junassa -elokuvan (1951), jonka murhanvaihtotarina pohjaa Patricia Highsmithin romaaniin.

Sinisen dahlian mysteeri
(1945) oli Chandlerin oma käsikirjoitus, jonka loppuunsaattaminen vaati kirjailijan pitkän raittiuskauden keskeyttämistä. Tarina rakentuu noireille tyypillisesti väärän miehen teeman ympärille: petollisen vaimonsa murhasta epäilty Johnny yrittää puhdistaa nimensä. Pääosissa ovat Alan Ladd ja vampahtava noir-neito Veronica Lake.

Syvä uniBlack Mask -lehdessä julkaistuihin novelleihin pohjaava Syvä uni (1939) oli Chandlerin ensimmäinen romaani ja siinä näki päivänvalon ensimmäistä kertaa myös noir-etsivistä kuuluisin Philip Marlowe. Elokuvakäsikirjoitusta viilasi mm. William Faulkner, mutta elokuvan juoni on edelleen pahamaineisen sekava. Noireissa visuaalinen tyyli ja napakka dialogi ovat kuitenkin tärkeintä ja ne Syvässä unessa ovat kohdallaan, kuten toisensa tosielämässä löytäneiden Humphrey Bogartin ja Lauren Bacallin legendaariset yhteiset kohtaukset.

Pitkät jäähyväisetNainen järvessä (1947) puolestaan on hämmentävä ja uniikki esimerkki siitä, kuinka radikaali Hollywood saattoi joskus olla tyyliteltyjen lajityyppielokuvien äärilaidoilla. Noir-elokuvia hallitsee yleensä päähenkilön kertojanääni, mutta Nainen järvessä menee vielä pidemmälle: tapahtumat myös näytetään ainoastaan etsivä Marlowen näkökulmasta.

Uuden Hollywoodin särmikkäin ohjaaja Robert Altman päivitti myös Chandleria. Hän sovitti käsikirjoittaja Leigh Brackettin avulla 1953 ilmestyneen Pitkät jäähyväiset komeasti 1970-luvulle. Marlowen hahmoa psykologisoi hienosti kissansa tassun alla oleva Elliott Gould ja Vilmos Zsigmondin alati liikkuva, usein esteiden takaa kohdettaan kirkkaissa väreissä kuvaava kamera korvaa mustavalko-noirien jyrkän tyylittelyn.

Pasi Nyyssönen