Paul Newman in memoriam
Paul Newman (1925–2008) oli 50 vuotta yhtäjaksoisesti Hollywood-tähteyden huipulla. Hän oli kiehtovien ristiriitojen mies. Klassisen komea sinisilmäinen atleetti näytteli usein renttua, addiktia, tasapainotonta.
Newmanin tyypillinen valkokangashahmo ei ollut Montgomery Cliftin, Marlon Brandon ja James Deanin kaltainen kapinallinen vaan pikemminkin juureton hedonisti.
Tosielämässä Newmanilla oli vankka avioliitto Joanne Woodwardin kanssa, ja hän oli liberaali poliittinen aktivisti. 44-vuotiaana Newman innostui kilpa-ajoista, ja hänestä tuli korkean luokan autourheilija.
Nuoruudestaan asti Newman sekoitti salaattikastikkeensa itse, ja tästäkin kasvoi liikeyritys. Newman's Own, voittoa tavoittelematon ravintoyritys, on lahjoittanut 250 miljoonaa dollaria hyväntekeväisyyteen.
Pääroolin elokuvassa Henkipatto – Billy the Kid (The Left Handed Gun, 1958) Newman peri James Deanilta. Gore Vidalin näytelmä oli pohjana mielenkiintoiselle tulkinnalle, jossa kokenut tv-ohjaaja Arthur Penn sai elokuvadebyyttinsä.
Perinteisen studiojärjestelmän koneistolla syntyi Richard Brooksin hehkuva sovitus Tennessee Williamsin näytelmästä Kissa kuumalla katolla (1958). Elizabeth Taylor kärvistelee vauvan puutteessa, mutta aviomies Newman viihtyy pullon parissa, eikä h-sanaa mainita.
Studiojärjestelmän kaatuminen koitui Newmanin eduksi, ja hänen tähtihahmonsa irrallisuus vetosi 1960-luvun nuoriin katsojiin. Newman loi unohtumattomia muunnelmia antisankarin teemasta.
Robert Rossenin Suurkaupungin hait -elokuvassa (1961) Newman nosti esiin biljardimestari Fast Eddie Nelsonin ulottuvuudet ja kompleksisuuden: välittömän palkinnon tavoittelun, omahyväisyydestä aiheutuneen menetyksen, voiton hyödyttömyyden.
Martin Ritt ohjasi Larry McMurtryn romaanin pohjalta huomattavan modernin lännentutkielman Hud - Lännen kapinallinen (1963). Karjatilan tulevaisuus tuntuu turvattomalta, kun perillinen on Newmanin esittämä juoppo renttu. Kriisi koittaakin pian, kun karjaa uhkaa suu- ja sorkkatauti.
Newmanin tunnetuimpiin rooleihin kuuluu Lannistumaton Luke (US 1967) Stuart Rosenbergin ohjaamassa tarinassa etelävaltioiden kahlejengeistä. Luken kapinallisuus ei johda mihinkään, mutta vapauden henki ei kuole koskaan.
Kolmessa edellämainitussa elokuvassa nähtiin elokuvan historian upeimpiin kuuluvaa scope-kuvausta (Eugen Shuftan, James Wong Howe, Conrad L. Hall).
Newman ei näytellyt itse ohjaamissaan elokuvissa, joissa pääosan sai usein Joanne Woodward. Rachel, Rachel - haluan rakastaa (1968) on väkevä kuvaus naimattomasta opettajattaresta (Woodward), joka murtautuu ulos kuorestaan.
1960-luku oli Newmanin taiteellisesti painavin vuosikymmen. Suurimman yleisönsuosionsa Newman sai George Roy Hillin ohjaamissa veijarielokuvissa kumppaninaan hyvä ystävänsä Robert Redford. Butch ja Kid - auringonlaskun ratsastajat (1969) toi uuden aallon Truffaut-vaikutteita lännenelokuvaan. Puhallus (1973) on virtuoosimainen suuren huijauksen tarina, joka sijoittuu 1930-luvun Chicagoon, vaikka sykähdyttävä Scott Joplin -score viittaa paljon aikaisempaan historiaan.
Newmanin lahjat ehkä vain kasvoivat iän myötä. Sidney Lumetin ohjaamassa Ratkaisun hetkessä (1982) hän teki loisteliaan tulkinnan alkoholisoituneena lakimiehenä, joka sortuu jopa kuokkavierailemaan hautajaisissa keikan toivossa. Hänen pitäisikin oleman helppo vastus James Masonin esittämälle asianajajalle.
Martin Scorsesen elokuvassa Suuret setelit (1986) Newman palasi Fast Eddie Nelsonin hahmoon, nyt biljardimentorina, joka ottaa siipiensä suojaan nuoren, lupaavan tulokkaan (Tom Cruise) ja tämän kovaksikeitetyn naisystävän (Mary Elizabeth Mastrantonio). Scorsese kuvaa varttuneen Newmanin kasvojen karttaa hartaasti.
AA