Kuuba

ICAIC 50 VUOTTA

Teemasarjan elokuva ja esitysajat

Lumière-veljesten kuvaaja Gabriel Veyre saapui Kuubaan jo 1897 ja näytti haltioituneille katsojille taltioimiaan Havannan näkymiä, marssivia sotilaita ja palomiesten harjoituksia. Mutta tämän rivakan alun jälkeen Kuuba oli vuosikymmeniä vain Hollywoodin studioiden eksoottista tropiikkia, ja varsinainen kuubalainen elokuva pääsi kehittymään vasta vuoden 1959 vallankumouksen jälkeen.

Vasta perustetun Kuuban elokuvainstituutin (ICAIC) johtoon tuli antidogmaattinen visionääri Alfredo Guevara. ICAIC oli  todellinen kulttuurilinnake, joka mobilisoi elokuvan palvelukseen kirjailijat, säveltäjät, näyttelijät, kuvataiteilijat ja tietysti kaiken tarvittavan teknisen henkilökunnan.

Nuoria tekijöitä lähetettiin ulkomaille parhaisiin elokuvakouluihin ja suuria ohjaajia (Godard, Antonioni, Joris Ivens, Roman Karmen) kutsuttiin Kuubaan filmamaan. Syntyi koko latinalaiseen Amerikkaan vaikuttanut elokuvalehti Cine Cubano ja samoin Kuuban elokuva-arkisto, joka esitti kansainvälisiä klassikoita ja avantgardistisia ulkomaisia uutuuksia. Vuosittainen festivaali toimi sytykkeenä mm. Brasilian, Chilen ja Bolivian uudelle elokuvalle.

Syksyn pimeydessä juhlimme yhdessä Cinemaissi-festivaalin kanssa 50-vuotiasta Kuuban elokuvainstituuttia. Vieraaksemme saapuu ohjaaja Fernando Pérez, joka on työskennellyt ICAIC:n tuotannoissa 1970-luvulta lähtien ja jonka ensimmäinen pitkä elokuva on vuodelta 1987. Hänen runsaasti palkitusta tuotannostaan nähdään Orionissa avajaiselokuvana Elämä on yhtä vihellystä (2003), joka on runollinen kuvaus kolmen onneaan etsivän ihmisen kohtaloista ja samalla rakkaudentunnustus Havannalle.

ICAIC:n perustajiin kuului Kuuban kenties kuuluisin elokuvaohjaaja Tomás Gutiérrez Alea (1928–1996), joka valmistui ensin lakimieheksi ja opiskeli sitten Rooman kuuluisassa elokuvakoulussa. Satiirinen 12 tuolia (1962)  perustuu neuvostoklassikkoon ja kertoo Kuubaan siirrettynä porvariston jäänteiden irvokkaista kohelluksista vallankumouksen jälkeen.

Muistoja alikehityksen ajoilta (1968) on Gutiérrez Alean mestariteos ja tunnetuin kuubalainen elokuva, joka perustuu Edmundo Desnoes'n romaaniin ja  kuvaa rauhattoman porvari-intellektuellin yritystä ymmärtää itseään, menneisyyttä ja vallankumouksen luomaa uutta maailmaa.

Rajun Viimeisen ehtoollisen (1976)  pohjana ovat  tositapahtumat 1700-luvun lopulta: kiirastorstaina Kreiviksi nimetty plantaasinomistaja kutsuu 12 orjaa symboliselle aterialle kanssaan. Seuraavana päivänä puhkeaa orjien kapina.

Manuel Octavio Gómez (1934–1988) oli vallankumouksen alkuaikojen merkittävimpiä ohjaajia. Ensimmäinen machetetaistelu (1969) kuuluu elokuvasarjaan, joka tehtiin Kuubassa "sadan taistelun vuoden" kunniaksi. Se on ICAIC:n 1960-luvun kokeellisimpia elokuvia, joka yhdistää dokumentaarisen muodon äärimmäiseen tyylittelyyn. Vuoden 1868 tapahtumat on kerrottu ikään kuin elokuvakamera olisi jo silloin ollut olemassa.

Teini-iässä uransa aloittanut Humberto Solás (1941–2008) kuului myös Kuuban elokuvan kärkiryhmään. Manuela (1966) oli hänen ensimmäinen Kuuban naisille omistettu elokuvansa, joka kertoi nuoren "guerilleran" traagisen tarinan. Solásin Haitin historiasta kertovassa lyhytelokuvassa Simparelé (1974) yhdistyvät laulu, runot, teatteri ja tanssi.

Santiago Alvarez (1919 – 1998) oli heti vuodesta 1959 mukana ICAIC:n toiminnassa, ja hän oli kuubalaisista dokumenttiohjaajista merkittävin. "….Ja taivas vallattiin rynnäköllä…" (1973) on täyspitkä, väreissä kuvattu ja näkemyksellinen dokumenttielokuva Fidel Castron yli kaksi kuukautta kestäneestä matkasta kolmeen Afrikan maahan ja seitsemään Euroopan sosialistiseen maahan.

Ciclón (1963) on apokalyptinen kuvaus pyörremyrsky Florasta, ja siinä on jo nupullaan Alvarezin uutta luova ote. Cerro Pelado (1966) on kuubalaisten urheilijoiden matka Puerto Ricoon ja 79 kevättä (1969) puolestaan mm. Tampereen elokuvajuhlilla vuonna 1970 palkittu maineikas elokuva, joka tekee kunniaa 79-vuotiaana kuolleelle Ho Tshi Minhille.

Väkevässä rasisminvastaisessa lyhytelokuvassa Now! (1965) Lena Hornen lauluun yhdistyy natsiparaateja, Ku Klux Klanin kokouksia, mielenosoituksia…¿Cómo, por qué y para qué se asesina a un general? (1971) on analyyttinen dokumenttielokuva CIA:n suorittamasta Chilen armeijan ylipäällikön, kenraali Rene Schneiderin murhasta 22.10.1970.

El tigre saltó y mató, pero morirá…morirá…(1973) on chileläisen Victor Jaran väkivaltaisen kuoleman synnyttämä mestarillinen montaasiessee, jossa soivat Jaran laulut.

Satu Laaksonen

Fernando Pérez -retrospektiivi Cinemaissí-festivaalilla osana ICAIC:n 50. juhlavuotta 21.–25.10., yhteistyössä Cinemaissí ja KAVA.

Avajaisnäytös Elämä on yhtä vihellystä (La vida es silbar, 1999) Orionissa 21.10. klo 19, vieraana elokuvan ohjaaja Fernando Pérez.

ICAIC 50 vuotta -juhlaseminaari elokuvateatteri Andorrassa 22.10.2009