Berliinin muurista 20 v
Teemasarjan elokuvat ja esitysajat
Toisen maailmansodan jälkeinen ideologinen jakautuminen oli konkreettisinta jaetussa Berliinissä. Absurdin "antifasistisen suojavallin" rakentaminen keskelle kaupunkia alkoi vuonna 1961.
Vuonna 1989 muurilla oli korkeutta kolme ja puoli metriä, pituutta 43 kilometriä. Konkreettisen sementtivallin lisäksi muuri oli käsite ja mielentila, joka kuvasi poliittista, valtiollista ja henkistä jakautuneisuutta.
Muurin luoma jännite kiehtoi luonnollisesti myös elokuvantekijöitä. Billy Wilder ehätti paikalle kreivin aikaan. Yks' kaks' kolme -elokuvaa (1961) kuvattiin samaan aikaan kun muuria pystytettiin. Coca Colaa rautaesiripun taakse myyvä jenkki (James Cagney parhaimmillaan) on pulassa: hänen huostaansa uskottu pomon tytär on ehättänyt Itä Berliinin visiitillään naimisiin kommunistin kanssa. Suomessa Wilderin hulvaton satiiri ei naurattanut, elokuva oli kielletty melkein muurin murtumiseen saakka.
Martin Ritt filmasi tuoreeltaan John Le Carrén kylmän sodan vakoiluromaanin. Mies kylmästä -elokuvassa (1965) Richard Burton on DDR:n salaiseen palveluun soluttautuva brittiagentti. Jyrkkä mustavalkokuvaus vangitsee hienosti kylmän sodan paranoidin tunnelman. Dramaattinen loppukohtaus sijoittuu öiselle muurille.
Myös itäsaksalaisessa elokuvassa käsiteltiin muuria. Konrad Wolfin ylistetyssä Der geteilte Himmel -elokuvassa (1963) rajan sulkeutuminen ajaa rakastavaiset länteen, mutta Ritalle valinta ei ole itsestään selvä.
Resnaisin Hiroshima rakastettuni -elokuvaan verrattu muuridraama perustuu Christa Wolfin romaaniin.
Wim Wendersin Berliinin taivaan alla (1987) tavoitti upeasti jaetun kaupungin viimeiset hetket, jotka koetaan elokuvan päähenkilöiden, ihmisten eloa ja kaupunkia tarkkailevien enkeleiden välityksellä. Muurille ei kuvaajalegenda Henri Alekania päästetty, joten Wenders teetti sitä 200 metrin pätkän.
Muurin murtumisen myötä Itä-Saksa poliittisena ilmiönä haihtui. Jäljelle jäi ostalgiaksi nimitetty viehtymys DDR-kitsiin ja Saksojen välinen huikea sosiaalinen kuilu. DDR-romantiikkaa käsittelee viihdyttävästi Wolfgang Beckerin hittielokuva Good Bye Lenin! (2003).
Vivahteikkaammin rajojen problematiikkaan syventyy Hans-Christian Schmidtin Lichter (2003), jossa uudeksi Berliinin muuriksi on noussut Saksan ja Puolan rajajoki Oder.
Pasi Nyyssönen