Claude Chabrol

Vuoden 2010 ranskalaismenetysten joukkoon kuuluu Claude Chabrol (24.6.1930 – 12.9.2010). Hän oli aikoinaan Cahiers du Cinéma -lehden kantajoukkoa, uuden aallon ydintä.

Yli 50 vuoden aikana tämä Honoré de Balzacin ja Gustave Flaubertin ihailija loi valtaisan freskon, oman Ranskanmaansa siekailemattoman tarkoilla ihmis- ja miljöökuvauksillaan. Hän näki ihmisten ja tilanteiden lävitse ja ohitse, löysi hämärän ja kätketyn alueet, mutta ei silti itse mennyt mukaan maailman mustuuteen. Sodankylässä 1992 kävivät ilmi myös hänen optimisminsa, anteliaisuutensa ja hersyvä hyväntuulisuutensa.

Orionissa muistamme Claude Chabrolia hänen ensimmäisellä ja viimeisellä elokuvallaan. Osittain elämäkerrallinen Ystävykset (1958) sijoittuu kylään, jossa Claude Chabrol oli koulupoikana sotaa paossa. Ihmiset ovat ankean yhteisönsä vankeja, mutta kaupungista palaava François (Jean-Claude Brialy) kantaa yhtä raskasta taakkaa kuin alkoholismiin vajonnut lapsuudenystävänsä (Gérard Blain).

Bellamy (2009) oli – yllättävää kyllä – Chabrolin ja toisen ranskalaisjättiläisen, Gérard Depardieun ensimmäinen yhteistyö, jossa kumpikin tavallaan tekee muotokuvan toisesta. Se on myös kunnianosoitus Georges Simenonille – jonka johonkin romaaniin tämä murhamysteeri voisi perustua.

Satu Laaksonen