Audrey Hepburn

Arkiston kevään kuningattarena lumoaa Audrey Hepburn naistenpäivänä 8.3. alkavassa sarjassa.

Roland Barthes kuvasi Audrey Hepburnin kasvoja "tapahtumaksi" ja
Cecil Beatonin kaltaiset muotikuvaajat olivat samaa mieltä. Sana fotogeenisyys tuntui olevan olemassa häntä varten. Pariisilaisen muotisuunnittelija Hubert de Givenchyn asuihin sonnustautuneesta Hepburnista tuli haute couture -luomusten edustava esittelijä ja toisaalta
rennon tyylikkään teinimäisyyden ruumiillistaja.

Hepburn oli eteerinen elokuvatähti ja uuden naisen esikuva, jonka poikamaista olemusta ja lyhyttä otsatukkaa matkittiin niin maailmalla kuin Suomessakin. Belgialaisen balettitanssijattaren tie Britannian kautta Hollywoodin parrasvaloihin oli huima.

Läpimurto tapahtui William Wylerin Loma Roomassa -elokuvassa, jossa Hepburn näytteli hovivelvollisuuksiaan pakoilevaa eurooppalaista aristokraattia. Hepburn-sarja alkaa kuitenkin varhaisemmalla harvinaisuudella, komedialla Monte-Carlon lemmikki (1951). Kadonneen pienokaisen etsinnän ympärille rakentuvasta elokuvasta kuvattiin sekä englantilainen että ranskalainen versio, esitämme jälkimmäisen.

Kaunis Sabrina (1954) aloitti yhteistyön de Givenchyn kanssa – vaikka
Hepburn-elokuvien krediitteihin pukusuunnittelijaksi laitettiinkin vielä
pitkään Edith Head, Paramountin johtava pukusuunnittelija. Tarina Pariisissa kokkikoulussa olleesta autonkuljettajan tyttären paluusta isänsä
luo motivoi luontevasti päähenkilön näyttävät asut. Billy Wilder ohjasi
napakkaan tyyliinsä Tuhkimo-tarinan, jossa työläistaustainen neito hurmaa
yläluokan veljekset (Humphrey Bogart ja William Holden).

Sota ja rauha (1955) oli 1950-luvun suuria historiallisia elokuvia.
Tolstoin Napoleonin valtausretken aikaiselle Venäjälle sijoittuva romaanijärkäle muuntui elokuvaksi Jugoslaviassa ja Cinecittàn studioilla Italiassa. King Vidorin ohjaus oli Hepburnin ensimmäinen värielokuva ja siinä hänellä on Natashan vaativa päärooli.

Monet ovat pitäneet Nunnan tarinaa (1959) Hepburnin parhaimpana
elokuvana. Muun muassa James Monaco toteaa kuinka siinä "säteilevä Aamiainen Tiffanylla Audrey Hepburn luo yhden kaikkein parhaista osasuorituksistaan." Elokuvaa on myös kuvattu koskettavimmaksi ja syvällisimmäksi uskontoa kuvaavaksi elokuvaksi, jonka Hollywood on tuottanut. Belgialainen, nunnaksi haluava nainen kamppailee uskonsa ja kutsumuksensa kanssa Belgian Kongossa ja natsien valtaamassa kotimaassaan. Aihe oli hyvin läheinen, sillä Hepburn asui nuorena natsien miehityksen piinaamassa Hollannissa.

Aamiainen Tiffanylla -elokuvan (1961) päärooliin on vaikea kuvitella
ketään muuta kuin glamouria otoksesta toiseen uhkuva Audrey Hepburn.
Truman Capoten pienoisromaaniin pohjaavassa klassikossa pikkukaupungista New Yorkiin muuttanut Holly Golightly elää kepeää elämää viihdyttäen herroja ja konnia, nauttien cocktail-juhlista ja Tiffanyn
jalokiviliikkeestä.

Eliza Doolittle My Fair Lady -musikaalissa (1964) on jälleen yksi variaatio
Hepburnin Tuhkimo-rooleista. Tarina cockneyta vääntävän kukkaistytön
koulimisesta virheetöntä englantia ääntäväksi seurapiirineidoksi
on klassikko ja Julie Andrewsin nenän alta roolin yllättäen napannut
Hepburn on valloittava.

Yksin pimeässä (Wait Until Dark, 1967) on poikkeus Hepburnin uralla,
hitchcockmaisen hyytävä jännäri, jossa Hepburnin esittämä sokea
nainen joutuu kotonaan huumeita sisältävää nukkea etsivien rikollisten
piirittämäksi. Turhan vähälle huomiolle jäänyttä trilleriklassikkoa on
verrattu muun muassa Clouzot'n Pirullisiin.

Pasi Nyyssönen