Matti Piuhola
19.10.1929 - 31.12.2007
Arvostettu elokuvamies Matti Piuhola kuoli uudenvuodenaattona 31.12.2007 Seinäjoen keskussairaalassa. Hän oli syntynyt Isossakyrössä 19.10.1929.
Matti Piuhola teki elokuvakiertuemiehenä elämäntyön, joka alkoi 16-vuotiaana ajovälineenä polkupyörä. 17-vuotiaana hänellä oli kylän ensimmäinen auto. Piuhola kiersi Suomea elokuvakiertueineen vuosikymmeninä, jolloin niiden suosio oli ylimmillään, 1940-luvulta 1970-luvulle. Kiertuenäytöksiä järjestettiin siellä, missä elokuvateattereita ei ollut. Kiertuenäytökseen tultiin pitkänkin taipaleen takaa. Ensin soitettiin äänilevyjä, sitten näytettiin kaikille sallittu elokuva, esimerkiksi Teuvo Tulion Unelma karjamajalla, ja viimeiseksi esitettiin lapsilta kielletty elokuva, kuten Sellaisena kuin sinä minut halusit. Näytöksen alkamista saatettiin lykätä, kunnes oli etsitty metsään eksynyt tyttö. Joskus katsoja oli myöhässä, koska polulla oli tullut vastaan karhu. Tarpeen tulleen generaattorina toimi kiertuemiehen auto.
Piuholasta tuli historioitsija, keräilijä, haastattelija ja kansainvälisen tason asiantuntija. Piuhola etsi vanhoja elokuvia, äänilevyjä, valokuvia, elokuvalaitteita ja soittokoneita. Häntä kiinnostivat harvinaiset painotuotteet kuten julisteet, etiketit ja postikortit, joita hän jäljitti kirjapainojen jäämistöistä. Hän piti yhteyksiä elokuvasukuihin. Hänen kokoelmistaan kasvoi kansallisaarre. Kokoelmistaan Piuhola pystyi järjestämään oman elokuvan 100-vuotisnäyttelyn. Hän kirjoitti merkittäviä historiallisia artikkeleita pohjalaisiin lehtiin ja avusti löydöillään professoreita Sven Hirniä ja Hannu Salmea. Piuhola löysi vanhimman suomalaisen elokuvajulisteen (vuodelta 1897 Kokkolasta), kadonneiksi luullut ensimmäiset suomalaiset äänielokuvat (vuodelta 1929 Turusta) ja 1940-luvun turkulaiset Kivimäen veljesten elokuvat.
Piuholaa muistellaan kiitollisena New Yorkissa (The Museum of Modern Art), Washingtonissa (The Library of Congress) ja Berliinissä (Bundesarchiv) hänen Suomesta löytämiensä ainutlaatuisten vanhojen nitraattikopioiden ansiosta. Ilo nousi Filippiineillä vuonna 2004, kun siellä saatiin nähtäväksi Piuholan kokoelmissa pelastunut kadonneeksi luultu Zamboanga (1937) ajalta, jonka perintö tuhoutui toisessa maailmansodassa.
"Piuholan intressit olivat ihailtavan monipuolisia", sanoo Sven Hirn, "mutta hän piti ne hyvin koossa". Suomea paljon kiertänyt Piuhola oli myös kansassa tapahtuneen muutoksen näkijä. "Ihmiset olivat ennen omaperäisempiä", hän totesi. Kunnes media teki kaikista samanlaisempia.
Nekrologi on laadittu Helsingin Sanomille ja julkaistu 4.1.2008.