Alain Corneau

Alain Corneau sai läpimurtonsa Melvillen seuraajana ranskalaisen rikoselokuvan mestarina, mutta toiminnasta hänen tiensä vei mietiskelyn maailmaan. Kysymys minuudesta yhdistää kuitenkin sekä hänen toiminnallisia että mietiskeleviä elokuviaan.

Corneau työskentelee mielellään vahvojen kirjailijoiden kanssa/pohjalta ja etsii pääosiinsa tähtiä ja kuvaajikseen mestareita kuten Pierre William Glenn ja Yves Angelo. "Luulen, että kaiken taiteellisen ilmaisun suuret hetket ovat uskonnollista inspiraatiota" ja "Luulen, että kaikki taide tulee kuolemasta" olivat ohjaajan mottoja hänen vieraillessaan Espoo Cinéssä 1992.

Piru perii omansa (Série noire, 1979) valmistui jatkuvasti ajankohtaisen
Jim Thompsonin romaanista. Käsikirjoittajakumppani Georges Perec
toi annoksen surrealismia tarinaan epärehellisestä kaupparatsusta
(hurja Patrick Dewaere), jonka elämä menee mullin mallin hänen kohdatessaan nuoren Monan (Marie Trintignant).

Ohjaajan pääteos Kaikki elämän aamut (1991) valmistui kumppanina Pascal Quignard, joka muokkasi myös romaanin 1600-luvun viola da gamba -taitureista Sainte-Colombe ja Marin Marais. Pääosiin saatiin Jean-Pierre Marielle, Gérard Depardieu, Guillaume Depardieu ja Anne Brochet. Musiikilleen ja kuolleen vaimonsa muistolle elävä maestro luo musiikkiaan surusta ja tuskasta. Sama ehdottomuus leimaa Corneaun elokuvaa. Jordi Savallin koskettava musiikkitulkinta elvytti laajan kiinnostuksen ranskalaiseen barokkimusiikkiin.

Corneau palasi aika ajoin rikosgenreen. Vasikka (Le Cousin, 1997) kertoo tutun tarinan poliisista ja sisäpiirin rikollisesta, joka on hänen henkilökohtainen tietolähteensä. Erilaista särmää poliisijännäriin tuovat
rooleja tulkitsevat koomikkosuosikit Patrick Timsit ja Alain Chabat.

Nöyrin palvelijanne (Stupeur et tremblements, 2003) valmistui Japanissa Amélie Nothombin romaanin pohjalta. Se kertoo belgialaisesta neidosta, joka haluaa tulla japanilaiseksi. Tokiolaisessa suuryhtiössä hän kohtaa kuitenkin käsittämättömien hierarkioiden ja rituaalien maailman, ja komediallisena käynnistyvä kertomus saa sadomasokismin sävyjä. Rankan roolin kantaa herkillä harteillaan Sylvie Testud.

Testud oli pääosassa myös Sinisissä sanoissa (2005), terapeuttisessa tarinassa kommunikaation mahdista. Siinä kuusivuotias Anna kieltäytyy puhumasta, ja lannistumaton opettaja (Sergi Lopez) saa selville, että tytön
äiti ei osaa lukea eikä kirjoittaa.

Antti Alanen